Tallin ympäristö

Tallille johtava hiekkatie kääntyy pienehköltä maantieltä. Hiekkatiellä on mittaa pari kilometria ja metsätaipaleen jälkeen sitä reunustavat koivut ja hevosten kesälaitumet. Tallille saavuttaessa ensimmäinen tienhaara ohjaa kilpailijat pysäköintipaikalle ja toinen tallin ja omistajan talon pihaan. Heti vasemmalla on 20-paikkainen kivinen oritalli, jonka kyljessä on myös heinävarasto. Nopeasti kävi kuitenkin selväksi, ettei 20 paikkaa riitä tasan tarkkaan yhtään mihinkään, joten uusi omistaja uusine tuulinen alkoi heti värkätä ja pystytti pihaan myös uutukaisuuttaan hohtavan, oikein lämmitetyn tammatallin, jossa on tilaa kokonaisuudessaan 25 hevoselle. Sekään ei tietysti riittänyt, vaan tiluksilla sijaitseva purkamistaan odottava pikkunavetta kunnostettiin pihatoksi varsoille ja eläkeläisille.

Tarhoja pihasta löytyy joka suunnalta. Oritallin ja tammatallin kyljestä löytyy pienempiä ulkoilutarhoja, jotka ovat hiekkapohjaisia ja joissa ulkoillaan pääosin yksin. Nämä ovat erityisesti talvisin ja pahimpien vesisateiden aikaan käytössä. Hieman kauempaa löytyy myös isompia tarhoja, jotka ovat tarkoitettu useammalle hevoselle kerrallaan. Näiden lisäksi löytyy kaksi oikein isoa laidunta ja kolme hieman pienempää hankalimpien tapausten lomailuun. Pihalta löytyy myös suuri maneesi ja kaksi kenttää. Kentät ovat erikseen sekä koulu- että esteratsastukselle, joten niissä on hieman erilainen pohja. Kenttiä ylläpidetään myös talvella, sillä ulkona on yleensä mukavampi ratsastella kuin sisällä.

Oritallissa on kätevät liukuovet kaltereilla, ja ovissa roikkuvat hevosten riimut, loimet ja suojat. Näitä meidän suomenhevosiahan ei loimiteta kuin talvella, joten ovessa oleva tila riittää mainiosti käytössä oleviin loimiin. Karsinoissa on myös automaattiset vesikupit ja kääntyvien ruokakuppien askartelemista harkitaan. Toistaiseksi olemme kuitenkin hyvin pärjänneet kuskaamalla murkinat suoraan karsinaan. Oritallissa on myös pienehkö satulahuone, josta löytyy nimikoiduista koukuista ja telineistä jokaiselle hevoselle yhdet tai useammat vermeet. Jokaiselle hevoselle on myös hylly, jossa säilytetään käyttöä odottelevia loimia, riimuja, satulahuopia sun muuta. Nämä hyllyt tuppaavat myös usein olemaan vähän turhan täynnä, omistaja kun on shoppailuholisti.

Tammatallissa on niin ikään liukuovet ja ovissa paikat loimille, riimuille ja suojille, mutta ovien yläosassa on aukko, josta hevoset pääsevät osallistumaan käytävän elämään. Tammatallissa on muutama suuri varsomiskarsina, jotka ovat pääsääntöisesti tyhjinä ja käytössä vain kun jollekin tammalle odotellaan varsaa. Tammatallissa on kääntyvät ruokakupit ja automaattinen vesikuppi. Tammatallista löytyy myös erillinen rehuvarasto, jossa säilytetään tammojen ruokia ja pientä määrää heinää, jotta aina ei tarvitsisi lähteä oritallille saakka. Tammatallin satulahuone on paljon suurempi, ja siellä on myös wc ja pieni nurkkaus, jossa on sohva ja pienenpieni ”keittiö”. Nurkkauksesta siis löytyy lavuaari, jääkaappi, mikro ja kahvinkeitin, sekä kaapeista jonkinnäköistä keksintynkää.

Tallia ympäröivät laitumet vähän joka suunnalta, ja yhden tien vierustassa olevan laitumen poikki kulkee myös jokin epämääräinen vesivana, josta ei oikein tiedä millä nimellä sitä pitäisi kutsua. Tallin pihapiiriin lukeutuu myös omistajan koti, joka niin ikään joutui tarkan remontin kohteeksi samalla kun pihaa uudistettiin ja tallia rakennettiin. Tämä vesivana on lähtöisin kilometrin päässä olevasta järvestä, jossa on tapana käydä aina maastoreissuilla liottamassa itseään ja hevosia. Samoilta suunnilta löytyy myös ihastuttavaan mäntymetsään rakennettu maastoesterata, joka pohjansa ansiosta pysyy todella hyvin kunnossa oikeastaan kaikkina vuodenaikoina.

Tallin omistaja, Milma, on pienen ikänsä ajan puuhastellut hevosten kanssa, sillä vanhemmilla on aina jokin nelijalkainen asustellut pihassa. Opiskelemaan muuttaessa hevosharrastus kuitenkin jäi, tai jäi ainakin niin pitkäksi aikaa kun Milma sai tietää suomenhevosesta, joka uhkasi joutua makkaraksi. Hetken päästä se suomenhevonen asui yksityistallissa ja aiheutti rahanmenoa. Siitä se kuitenkin lähti. Hevonen oli vielä nuori, mutta onnistuneesti siitä sai koulutettua menestyvän yleisratsun. Kun Milma oli saanut opettajaopintonsa päätökseen ja avopuolisokin oli lopetellut koulunsa, alkoivat he etsiä sopivaa taloa asuttavaksi. Suunnitelmissa ei ollut ostaa hevostilaa, mutta niin pääsi käymään. Siispä Milmasta tuli tämän tallin uusi, innokas omistaja.

Tallin läheisyydessä olevassa omakotitalossa siis asuvat Milma miehensä, kahden kissansa Tiuhdin ja Viuhdin sekä kahden koiransa Reetun ja Sinin kanssa. Tallipihalla siis saattaa nähdä hevosten lisäksi vipeltämässä dalmatialaisen, valkoisen paimenkoiran ja mustan sekä valkoisen kissan. Näiden eläinten lisäksi tallilla vierailee säännöllisesti Milman kaksi sukulaistyttöä ja kaikki muutkin kylän innokkaat heppatytöt, sekä tietenkin Milma luottoapurit, lukiolainen Elsa ja vakiovalmentaja/hyvä ystävä Eija.

Ulkoasu © Lupsakan Suomenhevoset 2019, Ulkoasun kuva © Vapaasti by AK, Tämä on virtuaalitalli - This is a sim game stable