Pätkäjätkä

Tämä on virtuaalihevonen - This is a sim-game horse.

rakennekuva © Eero Perttunen/Suomen Hippos, hyppykuva © Milma
Nimi Pätkäjätkä "Pätkä, Pätkis" Rotu, sukupuoli suomenhevosori
Syntymäaika 1.1.2015, 16 v 4v. 1.7.2015 oma ikääntyminen Säkäkorkeus 156cm
Väri punarautias, ee Aa Painotus kenttäpainotus
Rekisterinumero VH15-018-1566 Omistaja Milma (VRL-14149), Lupsakan Suomenhevoset
Koulutustaso re 110cm, He A, me 105cm CIC1 Kasvattaja Esko Mäensivu evm

5-vuotiaiden suomenhevosten ikäryhmäkilpailu 15.8.2015 12/22
Koulukoe 9/22, estekoe 22/22, rakennearvostelu II-palkinto
Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 30.6.2018 ERJ-I
7 + 40 + 18 + 20 + 15 = 100p.
Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.8.2018 KRJ-II
7,5 + 40 + 16 + 20 + 15 = 98,5 p.
>
kuva © Milma

Luonnekuvaus

Pätkis on taas niitä hevosia jotka hupsista vain hankittiin. Tallia asusti keskenkasvuiset kakarat, ja piti hankkia vähän vanhempi hevonen rauhoittamaan lapsenmielisiä putteja. Lisäksi sen piti olla oikean hevosen kokoinen. Ja kun Pätkis kurvasi pihaan upouudessa traikussamme (panostimme), ei voinut muuta sanoa kuin huhhuh. Se siitä aikuisesta suomenhevosesta, joku nimeltämainitsematon oli jättänyt lasit kotiin ja katsonut että se on kahdeksanvuotias. Eipä ollut ei, vaan vasta täyttämässä viisi. Ainakin se on nätti peli ja sai jäädä vaikka olikin kolme vuotta odotettua nuorempi.

Pätkä ei edes kuvittele olevansa aikuinen. Se on niin pikkupoika että juoksee räkä poskella ylisuurien kavioidensa kanssa koko ajan ympyrää ja ojien poikki, ihme kyllä pysyen pystyssä. Hoidettaessa se on aika viikari veijari, kun niitä lautasen kokoisia kavioita saa ihan itse olla väistelemässä kokoajan. Pätkis on aikamoinen pikkupoika, eikä ymmärrä edes huudella tammoille. Pari kertaa on pitänyt tarkistaa ettei kukaan vain ole nipsaissut salaa jotain poikki myyden tätä meille hyväkäytöksisenä orina. Kyllä Pätkä osaa käyttäytyä, sillä ei ole pahoja tallitapoja eikä se ole missään tapauksessa ilkeä. Pätkis on vain vähän häslä ja hölmö. Hoitotoimenpiteet sujuvat silti melko kivuttomasti (jos pitää varpaansa poissa tieltä), ja ori kulkee nätisti narun päässäkin.

Ori on oikeasti todella miellyttävä ratsu. Pätkis kulkee omalla moottorilla reippaasti ja tottelee apuja moitteetta. Ainut ongelma on orin pienehkö lapsellisuus, joka saattaa esiintyä kaahottamisena, hyppelehtimisenä tai seisoskeluna. Yleensä Pätkis on mitä mahtavin ratsu, mutta sille tuulelle sattuessaan sen kanssa voi olla ihan mahdoton tehdä mitään oikeaa. Silloin parasta on heittää satula nurkkaan (jos uskaltaa) ja höntsäillä kentällä tai maastossa. Ori on siitä mukava, että sillä on oikein tasaiset askellajit ja leveä selkä (lihava se ei silti ole!) jossa on ihana istua pidemmänkin aikaa. Lisäksi Pätkis ei tee turhia äkkiliikkeitä pientä hyppelyä lukuunottamatta, ja ratsastajalla on useimmin ihan turvallinen olo orin selässä. Useimmiten. Silloin jos Pätkis jaksaa tehdä töitä, se myös tekee. Ori ei ikinä tee mitään puoliteholla vaan keskittyy aina täysillä kaikkeen mitä ratsastaja pyytää. Mainion kenttäratsun orista tekee se, että se osaa mukautua lajista toiseen helposti ja vaivattomasti. Ensin Pätkis voi näyttää upeaa lisättyä ravia ja taas seuraavassa hetkessä liitää esteiden yli kuin parhainkin estehevonen. Orilla on nätit ja lennokkaat askellajit ja se osaa myös hypätä vaikka yksin. Pätkis pitää vain ohjata oikean esteen eteen ja ori hyppää sen miten päin vaan. En tiedä osaako se pöljäke itse ajoittaa lähestymisen hyvin vai onko aina ollut onni matkassa, mutta Pätkis hyppää aika hyvästä kohdasta vaikka ratsastaja olisi tunaroinut ja yrittänyt hypätä estettä jo paria metriä ennen hevosta. Sen takia Pätkis on ihan loistava. Maastossakin se pysyy lapasessa ainakin melkein vaikka vauhtia on yli oman tarpeen. Huomaa, että suomalaiset ovat formulakansaa. Ori menee lujaa ja hyppää yhtä kovaa ja korkealta ilman ongelmia. Sellanen unelmaratsu.

Sukutaulu ja sukuselvitys

i: Jätkänpolkka
prt, 160cm, evm

ii: Äijyysi
tprt, 158cm, evm
iii: Härmän Häijy
m, 165cm, evm
iie: Kapyysi
vrt, 153cm, evm
ie: Kissanpolkka
vprt, 154cm, evm
iei: Polkkaava
rt, 157cm, evm
iee: Kissansilmä
prt, 150cm, evm
e: Pätkissuklaa
trt, 156cm, evm
ei: Suklaasula
trt, 159cm, evm
eii: Sulkava
tprtkm, 160cm, evm
eie: Hienohelma
rt, 157cm, evm
ee: Pätkäisy
vprt, 152cm, evm
eei: Häpäisy
vkk, 149cm, evm
eee: Pikku-Pätkä
prt, 157cm, evm

Pätkiksen isä Jätkänpolkka oli kyllä kaikki mikä suomenhevoskasvatuksessa ei välttämättä ollut niin tavoitteena. Se meni liian lujaa, oli ihan liian häslä ja sillä ei ollut tukkaa nimeksikään. Ihmeellinen suomenhevonen. Jätkänpolkka oli kuitenkin niin hellyyttävä ja rakastettava otus, että en kanssa ei vain voinut luovuttaa, ja lopulta se alkoi ymmärtää, että esteiden yli kuului hypätä kiertämisen sijaan ja kouluradalla ei voi syödä ruohotupsuja kesken suorituksen. Tämän ahaa-elämyksen jälkeen se alkoi jopa sijoittua kilpailuissa ja kenttääkin sillä alettiin kilpailemaan kun ori oli saanut ensin kahdeksana vuotena juostua pahimmat energiat pois miten nyt ikinä halusikaan ja jaksoi keskittyä.

Isänisä Äijyysi oli oikea macho fantastico. Upea tumma ori, joka kisasi vähän esteitä ja vähän koulua, mutta tapaturmaperäisen jalkavaivan vuoksi joutui olemaan lopulta hyvinkin kevyellä käytöllä. Orilla oli silti selkeästi kapasiteettia ja myös ulkonäköä, joten se pidettiin orina ja siirrettiin jalostuskäyttöön. Jälkeläiset ovat menestyneet hyvin sekä este-, koulu- että kenttäkilpailuissa. Monipuoolisuutensa lisäksi ori periyttää hieman myös aijämäisyyttään.

Isänisänisä Härmän Häijy oli suurehko, musta suomenhevosori. Häijy oli todella orimainen luonteeltaan, eikä sen kanssa todellakaan pärjännyt kokemattomammat hevostenkäsittelijät saatika ratsastajat. Ratsastaessa ori oli vauhdikas ja melkoisen kovasuinen tapaus. Kenttäratsuna ori kuitenkin menestyi loistavasti, sillä osaava ratsastaja sai tämänkin hevosen tekemään sitä mitä pitää eikä vain kaahottamaan. Isänisänemä Kapyysi oli sen sijaan oikein miellyttävä vaaleanrautias tamma. Kapyysi oli äärettömän ystävällinen luonteeltaan ja todella rauhallinen ratsastaa. Se olikin osasyynä siihen, miksi tamma päätyi lyhyehkön kisauransa päätteeksi ratsastuskouluun. Tamma kilpaili myös kenttäratsastuksessa helpoissa luokissa ja ratsastuskouluaikoinaan tutustutti monet oppilaat kenttäratsastuksen maailmaan. Kapyysi sai Äijyysin lisäksi yhden jälkeläisen, joka jäi ratsastuskoululle jatkamaan emänsä jalanjäljissä.

Isänemä Kissanpolkka oli oikein kaunis koulutamma. Vaaleanpunarautias ilmestys pärjäsi kouluratsastuskenttien lisäksi myös näyttelyissä, eikä mikään ihme. Kissanpolkka oli oikein sopusuhtainen ja osasi myös näyttää itsensä parhaat puolet. Kissanpolkka oli reipas ratsu, ja sen kanssa olikin ilo harrastaa, sillä tamma todella osasi ja teki myös mitä osasi. Kilpailu-uran jälkeen Kissanpolkka siirtyi jalostuskäyttöön ja saikin useamman jälkeläisen. Isänemänisä Polkkaava oli myös niin ikään kouluratsu, tosin hieman raisumpi tapaus. Tämäkin oli melko orimainen tapaus ja koko elämänsä yhdellä ihmisellä ratsastettavana. Polkkaava ei pitänyt muutoksista ja jokaisen uuden tuttavuuden kanssa oli suurempaa tai vielä suurempaa vääntöä siitä, saako sinne selkään ylipäätään kiivetä. Kovin paljon jälkeläisiä Polkkaava ei maailmaan jättänyt, lieneekö hankalan luonteen syytä. Isänemänemä Kissansilmä oli tämän sukuhaaran kenttävahvistus. Tämä punarautias tamma kierteli kenttäkisoissa ympäri maan ja menestyikin vallan mainiosti. Melko nuorena Kissansilmä joutui kuitenkin onnettomuuteen kenttäkilpailuissa, joka jätti pysyvän vamman tamman vasempaan etujalkaan, eikä siitä oikein ollut kisahevoseksi. Näyttelyissähän tamman kanssa kierrettiin vielä senkin jälkeen, keräten mainetta ja mammonaa, ennen kuin Kissansilmä siirtyi kokonaan mammalomille. 24-vuotiaana alkoi jalkavamma vaivata niin paljon, että tamma päätettiin päästää pois kivuistaan vihreämmille niityille.

Pätkän emä Pätkissuklaa oli oikein nätti tummanrautias tamma. Tamman kanssa kilpailtiin jonkin verran esteitä ja koulua, mutta pääasiassa tammalla kierrettiin näyttelyitä. Iän kertyessä Pätkissuklaa siirtyi vallan jalostuskäyttöön ja jättikin maailmaan monta, toinen toistaan kauniimpia suomenhevosia.

Emänisä Suklaasula oli myös tummanrautias suomenhevonen. Tämä ori oli oriksi oikein miellyttävä luonteeltaan. Suklaasula oli rauhallinen ja järkähtämätön suomenhevonen, jonka kanssa oli mukava harrastaa. Esteitä ori hyppäsi korkealta ja mielellään, mutta kouluratsuna se ei ehkä ollut mikään maailman mainioin. Suklaasula silti aina yritti ja teki parhaansa, vaikka ei olisi ihan rahkeet riittäneetkään. Emänisänisä Sulkava oli myös esteratsu. Kimo ori kierteli parhaimmillaan 120 senttimetrin ratoja, ja pärjäsi niissäkin vallan mainiosti. Ori oli ketterä ja sen kanssa oli erityisen hauskaa kilpailla aikaluokissa. Sulkava onnistui näissä luokissa peittoamaan monet puoliverisetkin. Eikä se luonteeltaankaan ollut hassumpi, ystävällinen ja kiltti. Tokihan se hieman huuteli tammoille, mutta kukapa ei. Emänisänemä Hienohelma oli vallan mainio kenttäpeli. Rautias tamma oli alkujaan ravitaustainen, mutta kun siitä ei juoksijaa saatu leivottua millään, siirtyi se ratsastuskäyttöön. Tamman uusi omistaja huomasikin potentiaalin, mikä oli ollut piiloutuneena monien epäonnistuneiden juoksujen alle. Hienohelma hyppäsi hyvin, oli keskiverto kouluratsastusradoilla, mutta maastossa tamma oli aivan lyömätön. Se meni eteenpäin kuin juna ja pomppasi kaikki eteen tulevat esteet yhtään kyttäämättä. Tamman taidoista huolimatta Suklaasula jäi sen ainoaksi varsaksi.

Emänemä Pätkäisy oli vallan kaunis tamma. Kukaan ei oikein osannut keksiä mistä se oli nätin rakenteensa perinyt; isä näytti kamelilta ja emäkin oli vain keskivertosuomenhevonen. Sopusuhtainen rakenne Pätkäisyllä siis oli, mikä ehkä kompensoi tamman muuta luonnetta ja ratsastettavuutta. Tamma oli aina kiukkuinen, eikä sillä ratsastanut ihan kuka tahansa. Sille päälle sattuessaan Pätkäisyllä oli tapana harrastella sivuhyppelyjä epätoivotuissa tilanteissa ja hallitsemattomaan pukkilaukkaan ryöstäytymistä. Tamman kanssa piti siis olla äärimmäisen herkkä ratsastaja, sillä kovia otteita vastaan se todellakin protestoi. Emänemänisä Häpäisy oli todellinen vahinkovarsa. Oli vain hyvää tuuria, että orin emä oli karannut naapurin suomenhevosorin luokse, eikä niiden lämpösten. Eikä se suomenhevonenkaan häävi näky ollut, takakorkea ja kulmikas. Häpäisy tottakai peri isänsä epämääräisen rakenteen, mutta niin se taisi periä luonteenkin. Luonnehan orilla oli ihan täyttä kultaa. Se oli äärimmäisen kiltti ja ihmisrakas otus, joka oli myös helppo ratsastaa. Ratsastuskouluunhan se sittemmin päätyi jätettyään ensin yhden jälkeläisen. Ratsastuskouluoppilaiden kanssa Häpäisy kiersi helpoissa koulu- ja esteratsastuskilpailuissa ja olikin monen oppilaan suosikki. Emänemänemä Pikku-Pätkä oli ihan mukava tamma. Se ei säväyttänyt ulkonäöllään eikä rakastuttanut luonteellaan, mutta hypätä se osasi. Tamma hyppäsi rataesteitä, maastoesteitä ja tarvittaessa vaikka tarhansa aidan yli. Niin saivat alkunsa myös muutama neitokaisen jälkikasvusta. Kouluradoillakin se pärjäsi, joten kenttäratsuna sitä pääasiassa käytettiin.

Jälkeläiset

Pätkä on tarjolla jalostukseen evm-sukuisille suomen(pien)hevostammoille.

t. Peikkolan Vanutta - s. 8.1.2015
e. Vanttuusta
o. Peikkolan Puuhapete - s. 27.9.2015
e. Mollamaija
t. Peikkolan Venla - s. 8.12.2015
e. Vanttuusta
t. Peikkolan Rastaslaulu - s. 11.12.2015
e. Ruhjerinta
t. Lupsakan Ristiina - s. 1.6.2018
e. Ruhjerinta
o. Lupsakan Pilantekijä - s. 3.6.2018
e. Harmintai

Kilpailutulokset

ERJ 50 sij.
16.8.2015 - Kilpailukeskus Stewart - 110cm - 8/78
20.8.2015 - Lebenslang - 110cm - 4/30
23.8.2015 - Lebenslang - 110cm - 5/30
24.8.2015 - Lebenslang - 110cm - 1/30
25.8.2015 - Lebenslang - 110cm - 4/30
4.9.2015 - Mörkövaara - 110cm - 2/30
5.9.2015 - Mörkövaara - 110cm - 3/30
8.9.2015 - Mörkövaara - 110cm - 2/30
9.9.2015 - Mörkövaara - 110cm - 4/30
10.9.2015 - Eddangård - 110cm - 4/30
11.9.2015 - Erkinheimot - 110cm - 4/23
12.9.2015 - Erkinheimot - 3/23
12.9.2015 - Eddangård - 110cm - 4/30
13.9.2015 - Trio Connemaras - 110cm - 4/30
16.9.2015 - Trio Connemaras - 110cm - 4/30
17.9.2015 - Mörkövaara - 110cm - 1/30
19.9.2015 - Trio Connemaras - 110cm - 1/30
21.9.2015 - Kuuralehto - 110cm - 2/40
23.9.2015 - Kisatalli Mango - 110cm - 1/50
24.9.2015 - Juksula - 110cm - 7/60
24.9.2015 - Kuuralehto - 110cm - 5/40
25.9.2015 - Kuuralehto - 110cm - 4/40
28.9.2015 - Teerivaara - 110cm - 4/30
28.9.2015 - Mörkövaara - 110cm - 2/30
29.9.2015 - Mörkövaara - 110cm - 5/30
29.9.2015 - Kuuralehto - 110cm - 6/40
11.11.2015 - Tamas - 110cm - 5/40
14.11.2015 - Aittohaara - 110cm - 6/40
17.11.2015 - Edelsten - 110cm - 2/30
17.11.2015 - Edelsten - 110cm - 3/30
18.11.2015 - Tamas - 110cm - 3/40
19.11.2015 - Tamas - 110cm - 3/40
19.11.2015 - Tamas - 110cm - 3/40
20.11.2015 - Tamas - 110cm - 4/40
20.11.2015 - Aittohaara - 110cm - 4/40
21.11.2015 - Edelsten - 110cm - 3/30
22.11.2015 - Edelsten - 110cm - 3/30
24.11.2015 - Edelsten - 110cm - 3/30
24.11.2015 - Edelsten - 110cm - 1/30
26.11.2015 - Edelsten - 110cm - 5/30
3.12.2015 - KK Holmberg - 110cm - 4/30
7.12.2015 - KK Holmberg - 110cm - 4/30
18.12.2015 - Edelsten - 110cm - 4/30
23.12.2015 - Edelsten - 110cm - 1/30
23.12.2015 - Edelsten - 110cm - 1/30
24.12.2015 - Edelsten - 110cm - 2/30
25.12.2015 - Edelsten - 110cm - 5/30
26.12.2015 - Edelsten - 110cm - 1/30
29.12.2015 - Edelsten - 110cm - 1/30
2.1.2015 - Edelsten - 110cm - 4/30

KERJ 49 sij.
11.8.2015 - Kilpailukeskus Reiter - CIC1 - 5/27
15.8.2015 - Kilpailukeskus Reiter - CIC1 - 1/27
11.9.2015 - Turmeltaja - CIC1 - 4/22
12.9.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 1/40
13.9.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 6/40
14.9.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 1/40
15.9.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 2/40
15.9.2015 - Turmeltaja - CIC1 - 2/22
24.9.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 2/40
30.9.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 4/40
2.10.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 2/30
< 3.10.2015 - Rohkelikko - CIC1 - 1/21
6.10.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 2/40
11.10.2015 - Diverso Team - CIC1 - 4/25
23.10.2015 - Turmeltaja - CIC1 - 3/30
23.10.2015 - Rohkelikko - CIC1 - 1/40
24.10.2015 - Turmeltaja - CIC1 - 5/30
27.10.2015 - Rohkelikko - CIC1 - 2/40
1.11.2015 - Rohkelikko - CIC1 - 4/40
3.11.2015 - Rohkelikko - CIC1 - 6/40
4.11.2015 - Rohkelikko - CIC1 - 3/40
5.11.2015 - Rohkelikko - CIC1 - 3/40
7.11.2015 - Rohkelikko - CIC1 - 1/40
10.11.2015 - Rohkelikko - CIC1 - 6/40
11.11.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 4/30
14.11.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 1/30
15.11.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 1/30
16.11.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 1/30
16.11.2015 - Pirunkorpi - CIC1 - 3/30
18.11.2015 - Taikakuun Kartano - CIC1 - 2/40
18.11.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 5/30
19.11.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 4/30
19.11.2015 - Pirunkorpi - CIC1 - 5/30
19.11.2015 - Pimento - CIC1 - 4/30
20.11.2015 - Pirunkorpi - CIC1 - 4/30
22.11.2015 - Taikakuun Kartano - CIC1 - 6/40
23.11.2015 - Taikakuun Kartano - CIC1 - 2/40
24.11.2015 - KK Lamoca - CIC1 - 1/30
24.11.2015 - KK Lamoca - CIC1 - 2/30
26.11.2015 - KK Lamoca - CIC1 - 5/30
27.11.2015 - KK Lamoca - CIC1 - 1/30
28.11.2015 - KK Lamoca - CIC1 - 3/30
29.11.2015 - KK Holmberg - CIC1 - 3/40
29.11.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 5/30
2.12.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 4/30
1.12.2015 - Huvitutti - CIC1 - 4/30
3.12.2015 - Huvitutti - CIC1 - 5/30
10.12.2015 - Huvitutti - CIC1 - 3/30
15.12.2015 - Huvitutti - CIC1 - 5/30

KRJ 44 sijoitusta
26.6.2018 - KK Force - He A - 8/100
27.6.2018 - Kärmeniemi - He A - 4/40
28.6.2018 - Ruudin talli - He A - 1/40
28.6.2018 - Kärmeniemi - He A - 1/40
30.6.2018 - Kärmeniemi - He A - 6/40
1.7.2018 - Dawnfrost - He A - 2/30
1.7.2018 - Noir Poneys de Sport - He A - 2/30
1.7.2018 - Kärmeniemi - He A - 2/40
1.7.2018 - Ruudin talli - He A - 1/40
3.7.2018 - Dawnfrost - He A - 4/30
4.7.2018 - Noir Poneys de Sport - He A - 2/30
4.7.2018 - Kärmeniemi - He A - 4/40
4.7.2018 - KK Force - He A - 7/100
6.7.2018 - Noir Poneys de Sport - He A - 2/30
6.7.2018 - Ruudin talli - He A - 3/40
7.7.2018 - Ruudin talli - He A - 1/40
7.7.2018 - Ruudin talli - He A - 4/40
7.7.2018 - Noir Poneys de Sport - He A - 4/30
7.7.2018 - Dawnfrost - He A - 5/30
8.7.2018 - Ruudin talli - He A - 5/40
9.7.2018 - KK Force - He A - 7/100
9.7.2018 - Ruudin talli - He A - 2/40
10.7.2018 - Noir Poneys de Sport - He A - 1/30
11.7.2018 - Noir Poneys de Sport - He A - 3/30
11.7.2018 - Ruudin talli - He A - 4/40
12.7.2018 - Kärmeniemi - He A - 3/40
13.7.2018 - Kärmeniemi - He A - 4/40
13.7.2018 - Noir Poneys de Sport - He A - 4/30
13.7.2018 - Dawnfrost - He A - 3/30
13.7.2018 - KK Force - He A - 10/100
13.7.2018 - Ruudin talli - He A - 2/40
14.7.2018 - Noir Poneys de Sport - He A - 1/30
16.7.2018 - Dawnfrost - He A - 3/30
16.7.2018 - Kärmeniemi - He A - 5/40
17.7.2018 - Dawnfrost - He A - 5/30
20.7.2018 - Dawnfrost - He A - 3/30
20.7.2018 - Kärmeniemi - He A - 5/40
21.7.2018 - Noir Poneys de Sport - He A - 5/30
22.7.2018 - Dawnfrost - He A - 1/30
25.7.2018 - Dawnfrost - He A - 2/30
26.7.2018 - Noir Poneys de Sport - He A - 3/30
26.7.2018 - Dawnfrost - He A - 3/30
26.7.2018 - Dawnfrost - He A - 2/30
27.7.2018 - Dawnfrost - He A - 2/30

VSR 2 sij.

14.8.2015 - VSR - 110cm - 1/15
15.8.2015 - VSR - 110cm - 2/15

Näyttelytulokset

5.9.2015 - Teerivaara - suomen(pien)hevosorit - 9/15 sertin arvoinen
10.9.2015 - Satulinna - suomenhevosorit - 8/12 sertin arvoinen
13.6.2018 - Hornanhovi - suomenhevosorit - 9/11 sertin arvoinen

Päiväkirja ja valmennukset

14.7.2018 – päiväkirja kirjoittaja: omistaja

Olin päättänyt ilmoittaa Pätkän KRJ-laatuarvosteluun ja sitähän varten piti varmistaa, että orilla oli vielä kaikki taidot tallella. Ei siitä ollut pitkä aika kun olimme kisaamisen lopettaneet, mutta senkin vähän aikaa Pätkis oli saanut pysytellä oloneuvoksena. Olin edellisenä päivänä juoksuttanut oria, ja se oli energiaa puhkuen tehnyt ties mitä pöhköä liinan päässä. Jonkin ajan päästä se oli kuitenkin jo alkanut väsyä ja fiksuuntua, joten toivoin, että tänään se olisi ihan ratsastettavalla päällä.

Aloin jo vähän epäillä toivomuksiani, kun olin viimein saanut Pätkän ratsastuskuntoon ja saanut siinä rytäkässä taas hieman kaviota varpaalleni. Selviydyimme kuitenkin kentälle asti ja alkukäynneistä ilman suurempia naarmuja. Pätkä oli kyllä reipas ja koko ajan menossa, mutta ei silti yrittänyt vaihtaa askellajia nopeampaan ilman lupaani. Hitaasti ja rauhallisesti oria oli mahdoton saada kulkemaan, mutta ainakin se pysyi kivasti käsissä. Päätin siis, että tänään ei harrastella mitään pikkunypräystä, vaan suurimmat treenit tehdään ravissa ja laukassa. Verryttelin siis kevyessä ravissa tehden samalla siirtymisiä pysähdykseen ja takaisin raviin. Toivoin näin saavani orin energian sinne takajalkoihin ja saavani ne kintut kunnolla hevosen alle. Jonkin verran Pätkis rauhoittuikin ja alkoi liikkua sellaista inhimillistä tahtia, jossa pystyi hyvin istumaan mukana. Jatkoin siis harjoitusravissa ja teimme aluksi pohkeenväistöjä ja sitten siirryimme avo- ja sulkutaivutuksiin, joita Pätkis osasi melko hyvin myös ravissa. Teimme muutamia lyhyitä pätkiä, sillä nämä eivät varsinaisesti kuuluneet orin koulutustasoon, mutta olivat hyvää harjoitusta. Ainakin Pätkis joutui keskittymään. Raviverryttelyiden jälkeen annoin orin hetken aikaa hengähtää ja kävellä pitkin ohjin.

Keräsin taas ohjat ja ori tuntui ryhdistäytyvän sekunneissa. Tiesin kyllä, että Pätkää oli miltei mahdoton väsyttää näkyvästi työnteolla, mutta yllätyin silti. Valtaosa hevosistani ei nimittäin tässä vaiheessa ollut valmiina uuteen lähtöön. Pätkis kuitenkin oli, eikä yhtään protestoinut, vaikka nostinkin miltei suoraan laukan. Päinvastoin; ori alkoi kiihdytellä ihan omiaan ja sain taas tehdä paljon töitä saadakseni sen keskittymään työntekoon. Tein paljon ympyröitä ja temponmuutoksia uralla, kunnes ori alkoi viimein keskittyä. Lisäsin tehtäväämme pitkälle sivulle loivan kiemurauran, jolla oli tarkoitus harjoitella vastalaukkaa. Orilla ei tuntunut olevan kovin suuria ongelmia siinä, sillä se ei osannut laukanvaihtoa askeleessa eikä todellakaan tiputtanut raville pyytämättäni. Pätkä siis piti hienosti saman laukan ja kulki nätissä muodossa myös kiemuralla. Siispä siirryin raviin ja päätin harjoitella suoraan vastalaukan nostamista uralla. Tässä oli hieman enemmän vaikeuksia, sillä ori olisi niin kovin mielellään nostanut aina myötälaukan antamistani avuista huolimatta. Pikku hiljaa harjoittelumme alkoi kuitenkin tuottaa toivottua tulosta, sillä Pätkis nosti vastalaukan ja hidasti takaisin raviin pyytäessäni. Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen hidastin raviin ja annoin orin ravailla jonkin aikaa uralla venyttäen kaulaansa ja selkäänsä. Olin oikeastaan todella tyytyväinen oriin tänään ja vähän ehkä alkoi harmittaa, että orille alkoi tulla jo ikää ja kisailut oli kisailtu.

14.10.2015 - Estevalmennus, valmentajana Oonaroosa

Pätkis ja peikko olivat saapuneet valmennukseeni, ja olivatkin jo paikan päällä ravailemassa. Ori oli energisen näköisenä liikkellä, mutta pysyi kuitenkin ratsastajallaan lapasessa. Aloittelimme tulemalla keskihalkaisijalle laittamiani puomeja ravaten, mitkä ylittyivätkin parivaljakolta leikiten. Aina kerran puomit tultuaan käskin vaihtaa suuntaa jollain kiemuralla, ja tulla puomisarjan uudelleen. Kun meno näytti tarpeeksi eteenpäin pyrkivältä, mutta ori vain pyyhältänyt menemään, annoin luvan nostaa laukan. Kun peikko lähti hakemaan kevyttä istuntaa, innostui leikkisä oripoika vähän liiaksikin ja päästi pari ilopukkia. Onneksi mitään sen vakavempaa ei käynyt, ja pääsimme aloittamaan hyppäämisen. Nostin puomit esteeksi ja pyysin tulemaan sen ravilla. Sen jälkeen he vaihtaisivat suunnan uudella kokorataleikkaalla ja samalla tekisivät laukanvaihdon. Ensimmäisillä hypyillä Pätkis lähti aivan liian kaukaa ja näin ollen ratsastajakin nykäisi oria suusta. Käskin pitämään ohjat napakammin kädessä ja tekemään reilusti puolipidätteitä Pätkiksen lähtiessä ryntäilemään. Kun homma alkoi sujua, määräsin tultavaksi pitkällä sivulla olevan viuhaesteen. Aluksi ori kyttäs hiukan kummallisemman näköistä estettä, mutta kannustuksella loikkasi senkin yli puhtaasti. Liitimme loppuun molemmat esteet samaksi tehtäväksi, joka sujuikin paria epämääräistä hyppykohtaa lukuunottamatta hienosti. Tämän jälkeen ratsukko loppuverrytteli itsenäisesti.

7.8.2015 - päiväkirja kirjoittaja: omistaja

Eksyin tänään Pätkän selkään... Ori oli ihan nätisti kun laitoin sitä kuntoon, mitä nyt kerran unohtui omat varpaat kavion alle kun en ollut tarpeeksi skarppina. Selkäännousua harjoiteltiin ensin kymmenisen minuuttia, koska ori pyöri kuin väkkärä enkä saanut edes jalustinta jalkaan, ja silloin kun sain, en pysynyt orin vauhdissa mukana päästäkseni selkään. Vauhdikkaasta alusta huolimatta itse treeni meni ihan kivasti.
Verryttelin puomeilla ja kaveleteilla, tehden paljon taivutuksia molempiin suuntiin ja tempoa muunnellen. Pikku hiljaa Pätkis alkoi jopa kuunnella apuja eikä kaahottanut puomit lennellen pää ylhäällä kuin kameli. Läpimurron tapahduttua kiipesin alas selästä ja aloin rakentelemaan esteitä (koska kaikki muut olivat niin "kiireisiä", etteivät kerenneet auttamaan). Annoin Pätkiksen käppäillä kentällä vapaasti, välillä hätyyttäen sitä juoksutusraippa viuhuen kun oria olisi kovasti kiinnostanut kentän laidalla kasvavat syvänvihreät ruohotupsut. Pystytin kolme estettä korkeuksiltaan 90cm, 100cm, ja 110cm, joita pystyi hyppelehtimään vähä joka suunnasta ja vaikka millaisessa järjestyksessä. Orin selkään kiipeäminen oli taas oma haasteensa, joten jouduin rauhoittelemaan Pätkän uudestaan. Yllättävän nopeasti se alkoi kuitenkin kuunnella, joten hyppääminenkin saattoi alkaa. Hyppäsin ensin yksitellen kaikkia esteitä, ennen kuin keksin omia ratojani ja hypin esteitä satunnaisessa järjesyksessä. Pätkis tuntui selkään tosi kivalta, eikä yrittänyt ryntäillä pahemmin. Silloin tällöin ori meinasi lähteä lapasesta, mutta voltille käännettynä hidasti taas sopivaan tempoon.
Hyvän ja hikisen treenin jälkeen palkitsin orin parilla porkkanalla ja pesulla, ennen kun se sai palata rellestämään laitumelle Veikon kanssa. Hieno Pätkis!

3.9.2015 - päiväkirja kirjoittaja: omistaja

Tänään oli nätti ilma, joten päätin hikisen kouluratsastuksen sijaan viedä Pätkän viilettämään metsään. Alkuverryttelin ravaillen esteiden ympärillä ja otin muutaman verryttelyhypyn pinemmillä esteillä. Tunsin maastoradan kuin omat taskuni, joten muutaman laukkapätkän jälkeen päätin kokeilla rataa. Pätkis oli superinnoissaan ja meni superlujaa, ja meikäläisen ainut työ oli pitää hemmetin lujaa kiinni ja yrittää ohjata ori seuraavalle esteelle. Perusmeininkiä siis. Esteet ylittyivät ainakin nopeasti, varmasti ja ongelmitta, mitä nyt itse olin välillä vähän myöhässä. Kävelin orin kanssa hetken ennen kuin päätin kokeilla hieman toisenlaista rataa.

Ravasin hetken ja otin muutaman laukkaympyrän ennen kuin ohjasin Pätkän kohti radan ensimmäistä estettä. Ori oli hieman rauhallisempi, ilmeisesti kulutti kaiken energiansa ensimmäiseen kertaan. Se oli vain hyvä asia minulle, sillä nyt Pätkistä pystyi helpommin kontrolloimaan ja meikäläinenkin pysyi vauhdissa mukana. Toinenkin kerta meni mallikkaasti, vaikka mukana oli hauta, joka on Pätkän mielestä aina yhtä epäilyttävä ja jonka yli se loikkaa valtavalla loikalla. Lopuksi ravailimme venytellen metsässä ja kävelimme tallille.

Tämä on virtuaalitalli-This is a sim-game stable.
Ulkoasun pohja © M Layouts, omaan makuun muokkaus © Milma, ulkoasun kuvat © AK, taustakuvan pohja © Asta P. CC BY-NC