Atorina

Afrique At

virtuaalihevonen
ERJ-I
NimiAfrique At "Frika"
RekisterinumeroVH15-012-0270
Rotu, sukupuolihollanninpuoliverinen, tamma
Säkäkorkeus, väri163cm, ruunikko
Syntynyt21.04.2015 (8v 24.09.2015)
Koulutusestepainoitteinen, taso: 150cm
KasvattajaAtorina
OmistajaAtorina (VRL-09525)

Afrique eli Frika on Atorinan ensimmäisiä kasvatteja, joka osoittautui oikein helpoksi koulutettavaksi, ihanteelliseksi esteratsuksi sekä todella miellyttäväluonteiseksi. Frika on kaikkien kaveri tai ainakin yrittää olla, kaikki hevoset eivät nimittäin sen uteliaisuudesta ja överiystävällisyydestä perusta.

Hoitaessa Frika ei malta olla paikallaan, mutta vain koska se on niin utelias hoitajansa puuhista. Se nauttii toisen toimien seuraamisesta vierestä. Sen karsinaan ovat kaikki tervetulleita, niin tutut kuin tuntemattomatkin. Hoitotoimenpiteet sujuvat lähes aina ongelmitta, lukuunottamatta suitsintaa, jonka aikana Frika tykkää heittää päänsä kattoon ja sen kiltin hevosen luonteenpiirteet unohtuvat hetkeksi. Taluttaessa Frika kävelee yleensä kiltisti vierellä, paitsi kun se tietää että nyt ollaan menossa maastoon – silloin se yleensä innostuu ja saattaa lähteä ravailemaan, että pääsisi nopeammin maastoesteille ja pelloille laukkailemaan. Traileriin meno onnistuu tammalta yleensä ongelmitta, toisinaan sitä jännittää mennä pimeään paikkaan, jolloin jonkun herkun antaminen kyllä saa sen mielen helposti muuttumaan.

Ratsastaessa Frika on notkea, ketterä ja tarkka, muttei kovinkaan kärsivällinen tai hyvä hidastamaan. Kouluratsastuksen liikkeet eivät ole sen vahva puoli, vaikka se niitäkin taitaa aika pitkälle, mutta esteillä tamma loistaa. Frika on todella nopea, se tykkää itsekin kiihdytellä ja tehdä uusia nopeusennätyksiä esteradoilla. Sen tarkkuus ja notkeus myös tarkoittaa sitä, että harvoin sen kavio kolahtaa mihinkään puomiin ja se myös ylittää esteen kuin esteen. Esteillä Frika kyllä kuumenee herkästi, mutta tauot ja rauhoittelu saa sen rauhallisemmaksi ja esteiden hyppääminen on tarkempaa ja huolellisempaa. Maastossa tamma nauttii etenkin maastoesteistä ja maastoilun vapaudesta. Tammasta huomaa, ettei se nauti maneesissa hyppäämisestä läheskään yhtä paljon kuin ulkona kentällä tai maastossa hyppäämisestä. Kisapaikalla Frika on oma, utelias itsensä, joka hyvän lämmittelyn jälkeen on aina tehnyt parhaansa sen kummempia miettimättä tai jännittämättä.


© Benny de Ruiter Stables

Sukutaulu

Isälinja: Dantoe Qjard     Emälinja: Ode to Clarissa
i. Dantoe Qjard
kwpn trn 160cm
ERJ-I, YLA2, KWPN-II, KTK-II
ii. Neferis Boet
kwpn trn 168cm evm
iii. Devil Ive
iie. Adina Gini
ie. Wind's Hwike
kwpn rn 159cm evm
iei. Deperdee
iee. Trinanda
e. Ode to Clarissa
kwpn prn 167cm
ei. Slo-Mo
kwpn rn 169cm evm
eii. Inara George
eie. Sing for Me
ee. Carmen
kwpn prn 167cm evm
eei. Disclosure
eee. Mystical

Jälkeläiset

Frikalla on 3 jälkeläistä. Se on tarjolla jalostukseen.
s. 03.05.2015 kwpn o Hawke At orista Honest Broker FW
s. 02.06.2015 kwpn t Amnesia At orista Fake Pillow Kern
s. 09.10.2017 fwb t Sepp's Acacia orista Spacegoat Sy

Kilpailukalenteri

ERJ vaikeustaso:

10/9
  • Esteratsastus 6118.02 p.
  • Hyppykapasiteetti ja rohkeus 2616.37 p.
  • Kuuliaisuus ja luonne 3501.65 p.

  • ERJ:n alaiset sijoitukset:

    61 kpl
  • 04.05.2015 ERJ kutsu, 120cm » 1/30
  • 04.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 1/30
  • 06.05.2015 ERJ kutsu, 130cm » 5/38
  • 06.05.2015 ERJ kutsu, 110cm » 4/29
  • 07.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 3/30
  • 08.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 3/40
  • 09.05.2015 ERJ kutsu, 110cm » 4/29
  • 10.05.2015 ERJ kutsu, 130cm » 5/38
  • 12.05.2015 ERJ kutsu, 130cm » 6/38
  • 12.05.2015 ERJ kutsu, 140cm » 2/18
  • 12.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 1/40
  • 13.05.2015 ERJ kutsu, 140cm » 1/18
  • 14.05.2015 ERJ kutsu, 140cm » 5/30
  • 14.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 2/40
  • 14.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 2/40
  • 15.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 2/40
  • 15.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 3/40
  • 16.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 2/40
  • 17.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 5/40
  • 17.05.2015 ERJ kutsu, 140cm » 1/30
  • 19.05.2015 ERJ kutsu, 140cm » 5/30
  • 19.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 5/40
  • 19.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 4/28
  • 20.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 4/28
  • 20.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 3/40
  • 20.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 3/40
  • 21.05.2015 ERJ kutsu, 140cm » 5/30
  • 21.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 2/30
  • 21.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 3/30
  • 22.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 2/30
  • 22.05.2015 ERJ kutsu, 140cm » 5/30
  • 22.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 2/40
  • 22.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 4/30
  • 23.05.2015 ERJ kutsu, 140cm » 4/30
  • 24.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 1/30
  • 24.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 6/40
  • 26.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 5/30
  • 27.05.2015 ERJ kutsu, 140cm » 2/30
  • 28.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 4/30
  • 29.05.2015 ERJ kutsu, 140cm » 1/30
  • 29.05.2015 ERJ kutsu, 140cm » 5/30
  • 30.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 2/40
  • 30.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 3/40
  • 30.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 4/40
  • 01.06.2015 ERJ kutsu, 150cm » 5/30
  • 01.06.2015 ERJ kutsu, 150cm » 5/40
  • 02.06.2015 ERJ kutsu, 150cm » 2/40
  • 04.06.2015 ERJ kutsu, 150cm » 1/30
  • 05.06.2015 ERJ kutsu, 150cm » 4/30
  • 05.06.2015 ERJ kutsu, 110cm » 1/30
  • 06.06.2015 ERJ kutsu, 100cm » 2/30
  • 06.06.2015 ERJ kutsu, 150cm » 4/30
  • 07.06.2015 ERJ kutsu, 110cm » 2/30
  • 07.06.2015 ERJ kutsu, 150cm » 2/40
  • 07.06.2015 ERJ kutsu, 150cm » 4/40
  • 09.06.2015 ERJ kutsu, 150cm » 3/40
  • 11.06.2015 ERJ kutsu, 150cm » 4/30
  • 11.06.2015 ERJ kutsu, 150cm » 1/30
  • 14.06.2015 ERJ kutsu, 150cm » 1/30
  • 14.06.2015 ERJ kutsu, 150cm » 3/30
  • 16.06.2015 ERJ kutsu, 150cm » 2/30

  • ERJ Cup -sijoitukset:

    1 kpl
  • 30.09.2017 kutsu ERJ Cup 130cm: 5/76
  • Päiväkirja ja muuta

    Varustelokero
    Estesatula, yleissatula, englantilaiset suitset Väreinä musta ja hopea Muut varusteet punaisen eri sävyjä
    Muuta huomioitavaa
    Tarhataan muiden tammojen kanssa.
    24.04.2015, kirjoittanut nekota – "nimetön päiväkirjamerkintä"

    Frika on juuri täyttänyt 3 vuotta. Vaikka tammalla ei vielä juurikaan kisata, on sen valmennus alkanut täysillä. Tamman täytettyä 4 vuotta sillä aletaan kisata esteillä samaan tahtiin kuin tallin muillakin kisahevosilla. Vielä sillä on jäljellä vuosi kovaa treeniä, viikoittaisia esteratoja ja koulukiemuroita. Tammalla on potentiaalia sekä este- että kouluradoille, mutta isänsä tavoin olemme päättänyt painoittua esteille. Ehkä kisattuaan esteradat puhki tamma voisi jatkaa kisaamista koulussa, tosin se tuskin tulee koskaan olemaan yhtä suurella sijalla kuin esteratsastus Frikan tavoitteissa. Tämä tamma tulee pärjäämään kisakentillä, laatuarvosteluissa, aivan kaikessa mihin se ryhtyy – tiedän sen jo nyt. Ei Danin jälkeläinen vaatimattomaksi jää, ei missään tapauksessa.


    24.09.2017, kirjoittanut nekota – "Frikan mystinen katoaminen"

    Täytin toimistossani tallin kauimmaisessa kolkassa papereita ja hyräilin jonkun uuden radiohitin mukana. Olin saanut kerrankin parin tunnin lepohetken, eli hetken jolloin minun ei tarvinnut olla jaloillani vaan pystyin tekemään paperitöitä istualtani hetken ajan. Työntekoni kuitenkin keskeytti helposti huomattava kolahdus ja sitä seurannut pahaenteinen hiljaisuus. Kurtistin kulmiani ja mietin, että jaksaisinko nousta koivilleni ja mennä katsomaan, oliko tallissa sattunut jotain, vai jatkaisinko töitä. Hetken mietinnän jälkeen päätin mennä varmuuden vuoksi tarkistamaan tilanteen.

    Kävelin verkkaisesti tallin läpi, hevoset katsoivat minua iltaheinät suupielistään roikkuen ja pari nuorempaa yksilöä vilkuili hermostuneesti kauemmaksi ulko-ovea päin. Tiivistin tahtiani ja huomasin erään karsinan oven olevan raollaan. Harpoin karsinan luokse enkä ollut kovinkaan yllättynyt, kun totesin sen olevan tyhjä. Muut hevoset katselivat minua uteliaana, vain tämä yksi silmäpari puuttui – Frika. Tallin ulko-ovien pitäisi kuitenkin olla lukittuna, joten tamma ei ole voinut päästä kauas, mietin kun jatkoin matkaani lannanmurusten ja katkenneiden heinänkorsien osoittamaan suuntaan. Löysin kuin löysinkin lukitun oven, joten päätin tarkistaa toisen, siinä samalla toivoen löytäväni Frikan pesunurkkauksesta tai korkeintaan rehuvarastosta mussuttamassa ylimääräistä iltapalaansa. Tallin toisessakin päässä oleva ovi oli lukossa, eikä tammaa näkynyt missään. Aloin jo raapia päätäni ihmeissäni, mielessäni kävi, että olinko tulossa hulluksi ja pelleilikö tamma kustannuksellani. Olin juuri soittamassa apujoukkoja hätiin, kun kauimmainen ovi aukeni epäröivän natinan saattelemana. Huhuileva, vieras ääni kuului kutsuvan omistajaa. Riensin paikalle ja löysin lähitilan 70-vuotiaan omistajan köysi kädessään, hyvin valppaan näköinen Frika köyden toisessa päässä. Köysi oli sidutti löysästi, riimumaisesti tamman pään ympärille ja tamma olisi helposti saanut päänsä ujutettua siitä pois. Tamma oli ilmeisesti löytynyt ukon kukkapuskasta – ei tietenkään mitään käryä, miten se oli tallista ulos päässyt ja sinne päätynyt, mutta olin iloinen, että se oli kunnossa. Kiitin paljon tamman palauttamisesta ja pahoittelin vaivaa. Vanha mies tuntui vain olevan hämillään ja lähti nopeasti. En viitsinyt edes mainita, että hänen ruusupuskiaan oli syönyt tuhansien eurojen arvoinen esteratsu, joka minun piti nyt pestä huomisia kisoja varten.


    24.09.2017, kirjoittanut nekota – "Naapuritilan ukko"

    Kirotut kakarat, pyöri mielessäni, kun riisuin mutaiset saappaat jalastani ja siirryin kylpyhuoneeseen pesemään kuivia, auringon kurtistamia käsiäni. Lapset tulivat aina liian lähelle taloa leikkimään ja säikyttivät lehmät kauemmas laitumelle, jolloin minun täytyi ne sieltä hakea reumaisilla jaloillani. Edesmenneen vaimon ruusupuskistakin välillä löytyi pieniä jalanjälkiä. Huokaisin ja yritin siirtää ajatukseni muualle – naapurin tuomiin lihapulliin. Eiväthän ne vanhan muorin lihapullia voittaneet, mutta eivät ne aivan kelvottomia olleet. Laitoin mikroaaltouunin lämpenemään ja tuijotin pyörivää lautasta silmät tiiviisti yhdessä pisteessä. Uuni päästä piippauksen, mutta se kuulosti jotenkin erilaiselta kuin yleensä, jotenkin sointuvammalta. Ulkoa kuului lasten naurua ja kiljuntaa lähempää – ja taas sama ääni. Hetkinen, onko tuo hevonen?

    Juoksin eteisen ikkunaan ja etsin lapset katseeseeni. Lapsia oli kolme, vanhin ei ainakaan kymmentä vanhempaa. He eivät olleet yksin. Heidän vierellään oli heitä kaksi kertaa korkeampi ruunikko hevonen. Joku päivä vuosia sitten olisin sanonut hevosta kauniiksi, mutta nyt se näytti enemmän vain kookkaalta, uhkaavalta, jopa vaaralliselta. Vaikka hevonen vaikutti kurauhalliselta ja säyseältä, olin melko varma, ettei sen kuulunut olla kukkapenkissäni köysi sidottuna löyhästi sen korvien takaa ja kolmen selkeästi kokemattoman pikkutytön käsittelyssä.

    Juoksuaskelten välissä sain edelleen mutaiset saappaat jalkaani ja jonkinlaisen takin päälleni, kun riensin talon toiselle puolelle, missä tytöt näyttivät leikkivän hevosen kanssa. ”Hei tytöt! Mitä te teette?” Tytöistä pienin näytti säikähtäneeltä ja hyppäsi pois puskasta, kaksi tyttöä hymyilivät edelleen ja tamman suusta roikkui ruusun terälehti. Puolet puskasta oli lytyssä, syöty tai vain tippunut maahan. Keskimmäinen tytöistä selitti hyvin rauhallisesti, että he olivat hakeneet naapuritallista hevosen lainaan ja toivat sen tänne leikkimään. Menin sanattomaksi. Hevosen nimen he sentään tiesivät – Frika, he sanoivat, tosin epäilin, ettei se ollut tamman oikea nimi, tamma näytti hyväkuntoiselta kilparatsulta läheiseltä kilpatallilta – mutta eivät osanneet sanoa omistajan nimeä tai edes ulkonäköä. ”Teidän on vietävä tamma takaisin ja pyydettävä anteeksi”, totesin lapsille niin rauhallisesti kuin osasin. ”Omistaja on varmasti todella huolissaan hevosestaan.”

    Lapset vaikuttivat olevan pahoillaan teosta eivätkä selkeästi olleet tajunneet sen vakavuutta. Päätin viedä tamman itse ja antaa tyttöjen temmeltää pihallani sen aikaa. Reilun viiden minuutin kävelymatkan aikana päätin sanoa omistajalle, että olin vain löytänyt tamman, ei kai sitä niin vaikeaa olisi uskoa, että hevonen on itse karannut. Köysi ei meinannut pysyä tamman kaulan ympärillä, joten kiepautin sen tottuneesti myös sen turvan ympärille tehden jonkinlaisen riimun. Tamma seurasi nätisti, vaikka olisi päässyt helposti vapaaksi. Astuttuani tallin sisälle omistaja tuli pian luoksemme ja otti tamman nopeasti vastaan. Päätin vain poistua paikalta, mutta jäin hetkeksi tallin ulkopuolelle seisomaan ja katselin punaisista tiilistä tehtyä rakennusta. Hymynkare nousi hetkeksi huulilleni, kun muistelin tämän tallirakennuksen alkuvuosia vuosikymmeniä sitten ja voitokkaita vuosiani kilparatsastajana. Nostalginen hetki kesti kuitenkin vain sekunnin ja jatkoin matkaani.