Atorina

etusivu kouluhevoset estehevoset toiminta

Dartagnan

virtuaalihevonen
Champion, KTK-II, Quality

© Van Uytert
NimiDartagnan "Dara" RekisterinumeroVH17-076-0043
Rotu, sukupuolibelgianpuoliverinen, ori Säkäkorkeus, väri170cm, tummanruunikko
Syntynyt15.03.2017 (8v 15.11.2017) Koulutuskoulupainoitteinen, taso: Grand Prix
Kasvattajaevm OmistajaAtorina (VRL-09525)
27.10.2017 Myönnetty Champion 20.11.2017 Kantakirjaus: KTK-III (16 + 17 + 19 + 17 = 69p.) 10.02.2018 Ratsuhevosten laatuarvostelu: Quality (60,556%) 21.05.2018 Kantakirjaus: KTK-II (18 + 18 + 18 + 19 = 73p.) Tavoitteena Yleis- ja KRJ-laatuarvostelu

Belgiasta meille Alankomaihin saapunut Dartagnan on luonteeltaan tyypillinen kiukkupussi – mikään ei onnistu, jos herralla on huono päivä, ja huono päivä sillä saattaa olla sen takia, että yöllä satoi 5 minuuttia tai harja on vähän vinossa. Nuorena ratsuna meille saapui tämä ori, jota tuttavat kutsuvat nimellä Dara. Hankalasta käsiteltävyydestään huolimatta ori on todellinen koulukenttien taituri, tai ainakin kun sille päälle sattuu.

Tallissa Dara on levoton kuin mikä, pyörii kuin tuulimylly, eikä sillä ole kärsivällisyyttä tippaakaan. Hoitajaa odotellessa se on saattanut pyörähtää kahdesti ympäri ja tallannut vielä tämän varpaille, koska eihän sillä tietenkään ole minkäänlaista käsitystä termistä personal space. Satulointi ja suitsinta vaativat usein pari yritystä ja toisinaan jonkun toisen auttamaan. Taluttaessa Dara on vähän turhan reipas ja eteenpäinpyrkivä, etenkin jos näkee jotain kiinnostavaa kauempana ja kiire iskee yllättäen tutkimaan löytöä.

Ratsailla Dara on myöskin todella eteenpäinpyrkivä, kuitenkin yleensä hyvällä tavalla, ellei selässä ole pelokas ratsastaja, joka ei meinaa saada oria pysähtymään. Dara on todella herkkä kaikille avuille, joten puolipidätteistäkin voi uuden ratsastajan kanssa tulla totaalistoppi. Koulukentillä Dara näyttää aina parhaat puolensa, taipuessaan suuntaan jos toiseenkin pienimmästäkin pohkeenhipaisusta. Lisätyt askellajit sujuvat aina ongelmitta ratsastajasta juurikaan riippumatta, kokoamisen kanssa taas on toisinaan ongelmia, kun Dara haluaisi mieluummin vain irrotella. Maastoilu tekee sille toisinaan hyvää, kun ori pääsee vapaasti laukkaamaan ilman rajoitteita. Kilpapaikalla Dara on yleensä jopa rauhallisempi kuin muutoin – jännittyessään ori on jopa keskittyneempi kuin normaalisti ja tekee paremman suorituksen. Ori on todella kokenut kilpailija, joten matkustaminenkaan ei ole ongelma. Lastaus sujuu ongelmitta, kunhan se ei jää pitkäksi aikaa traileriin yksinään ja matkustaa kaverin kanssa.

Sukutaulu

Isälinja: Darron (evm)     Emälinja: Talisa (evm)
i. Darron
bwp m 171cm
evm
ii. Arron
bwp klm 171cm
iii. Ronald
bwp
iie. Aramia
bwp
ie. Louella
bwp m 167cm
iei. London
bwp
iee. Briella
bwp
e. Talisa
bwp trn 165cm
evm
ei. Talon
bwp mrn 166cm
eii. Almon
bwp
eie. Tamara
bwp
ee. Saliza
bwp rn 163cm
eei. Sandon
bwp
eee. Zarifa
bwp

Isä Darron syntyi Belgiassa suuren siittolan hoiviin, tarkoituksena jäädä sinne kilparatsuksi loppuelämäkseen. Vanhempina huippusuvuista tulevat belgialaiset ja kapasiteettia koulukentillä Grand Prix -tasolle saakka, ori oli juuri sitä mitä siittolan omistajat olivat etsineet. Rahapulan tullessa ori kuitenkin myytiin Belgiassa toiselle siittolalle, jossa ori toimi jalostuksessa ja kilpaili lähinnä aluetasolla vaativissa luokissa, vaikka kapasiteettia olisi korkeiammallekin ollut. Ori lopetettiin loukkaantumisen seurauksena onnettomuuden jälkeen 16-vuotiaana.

Isänisä Arron asui Saksassa lähes koko elämänsä, kun sen ostivat saksalainen kilparatsastajapari synnyintalliltaan Belgiasta, pikkukylästä, jossa ei muuta tiedetty kuin hevoset ja kilparatsastus. Saksassa Arron tutustutettiin kilpakentille jo nuorena, päästen nuorimpien hevosten joukkoon kansallisissa Grand Prix -luokissa jo 7-vuotiaana. Ori tottui kilpahevosen elämään siis jo nuorena ja matkustelu oli sille arkipäivää. Varsoja sille syntyi toistakymmentä, kunnes se ruunattiin 10-vuotiaana menestyneen kilpauran aikana. Ori eli 25-vuotiaaksi kilpaillen suurimman osan elämästään ja toimien opetusratsuna lopun aikaa ennen kuin menehtyi vanhuuteen.

Isänemä Louella syntyi pienelle belgialaiselle siittolalle ja jo silloin oli selvää, että tamma tulisi kilpailemaan vain satunnaisesti ja toimimaan lähinnä siitostammana, vaikka kapasiteettia sillä olisi ollut, eikä se luonteeltaankaan ollut sellainen, etteikö siitä olisi kilparatsua voinut tulla. Tamma oli oikein mukava käsiteltävä ja rauhallinen ratsu, mutta sen kanssa kilpailtiin vasta vanhempana ja lähinnä seura- ja aluetasolla nuorilla, aloittelevilla ratsastajilla. Tamma sai useamman varsan elämänsä aikana, suurin osa niistä menestyen kilpakentillä tai ollen suosittuja belgianpuoliveristen jalostuksessa. Tamma itse menehtyi 22-vuotiaana ähkyn seurauksena.

Emä Talisa syntyi Ranskassa, muuttaen Belgiaan nuorena ratsuna hieman suuremmalle kilpatallille valmiina koulukenttien haasteisiin. Luonteeltaan Talisa oli varsin itsepäinen, toisinaan jopa oikutteleva ratsu, joka vaati itseäänkin päättäväisen ratsastajan. Kilpakentillä tamma menestyi oikean ratsastajan kanssa, kunnes se myytiin vielä suuremmalle kilpatallille, missä sen taidot jäivät vähemmälle huomiolle. Siinä välissä tamma ehti synnyttämään useamman varsan, jotka kaikki menestyivät joko kilpakentillä tai näyttelyissä. Tamma kilpailee edelleen Länsi-Euroopan koulukentillä, vaikkei kuitenkaan nuoruudensa menestyksellä.

Emänisä Talon syntyi Belgiassa ja muutti Ranskaan sen kilpauran ollessa jo aluillaan. Koulukentillä kilpaileva ori oli luonteeltaan kaikkea mitä kasvatti ei toivonut – omapäinen, pukitteleva pikkupässi. Ratsastaja selässään ori saatiin kyllä kuriin, kunhan ratsastaja oli tarpeeksi kokenut ja tunsi jo vähän orin käytöstä. Kilpapaikoilla ori ei ollut parhaimmillaan, mutta menestyi kuitenkin kohtalaisesti jopa kansallisella tasolla kouluratsastuksessa. Ori joutui onnettomuuteen 14-vuotiaana ja menehtyi, ehtien kuitenkin kilpailemaan ja toimimaan jalostuksessa useamman vuoden.

Emänemä Saliza asui koko elämänsä Ranskassa pienehköllä tallilla, jossa se sai elämänsä aikana kaksi varsaa ja pääsi kilpailemaan omistajansa kanssa vaativille koulukentille satunnaisesti. Harrastelijaratsuna hyvin viihtynyt tamma oli luonteeltaan lempeä, kärsivällinen ja kaikkea muuta kuin hankala. Tamma tuli toimeen jopa lasten ja aloittelevien ratsastajien kanssa. Saliza eli pitkän elämän, kuollen vanhuuteen 26-vuotiaana.

Jälkeläiset

Daralla on 4 jälkeläistä. Se on tarjolla jalostukseen.
s. 27.09.2017 bwp o Shall Be My King '88 tammasta Shall Be My Queen
s. 18.10.2017 kwpn t Beshka At tammasta Beauforia
s. 30.10.2017 kwpn t Illumine At tammasta Illutron
s. 22.11.2017 bwp o Damon '88 KTK-kelp. tammasta Eveline

Kilpailukalenteri

Kouluratsastus:

KRJ vaikeustaso 11/10
Ominaisuuspisteet 6742.96 p.
Tahti ja irtonaisuus 3731.06 p.
Kuuliaisuus ja luonne 3011.90 p.

KRJ Cup -sijoitukset:


NJ-näyttelyt:

11.10.2017 NJ Everholt Estate irtoSERT pt. Lissu T.
19.10.2017 NJ Illegitimate irtoSERT pt. Zafiro
22.10.2017 NJ Syndur BIS5, MVA-SERT pt. Zafiro

VSN-näyttelyt:

28.01.2018 VSN Adina Champion, 38p. tuom. Sirpa

Päiväkirja ja muuta

Varustelokero
Koulusatula, yleissatula, kankisuitset Väreinä musta ja hopea Muut varusteet tummansinisiä tai vihreitä
Muuta huomioitavaa
Tarhataan muiden orien kanssa.
10.11.2017, kirjoittanut Isla - kouluvalmennus

Komea tummanruunikko ravasi rytmikkäin askelin maneesissa, kun nekota verrytteli oriaan Dartagnania itsenäisesti ennen varsinaista valmennusta. Daraksi kutsutun orin askeleet olivat lennokkaat ja pitkälle vievät, mutta huomasin orin jättävän takajalat pois muuten niin kauniista rytmistä. Käskin nekotan istumaan satulaan ryhdikkäämmin keskittyen erityisesti olkapäiden ja kyynärpäiden kulmaukseen, sekä annoin ohjeen nojata mieluummin hieman taakse, kuin liikaa eteen - sillä olisi valtava vaikutus takapään liikkeeseen, varsinkin herkempien hevosten kanssa jollaiselta Dara omaan silmääni vaikutti. Ori reagoi erittäin herkästi painoapuihin ohjien sijaan, joka aiheutti välillä satunnaisia tahtirikkoja muuten rytmikkäässä ravissa. Nekota korjasi istuntaansa syvemmäksi, kun aloitettiin laukkatyöskentely ja meno alkoi näyttämään harmoniselta ilman tahtirikkoja. Energinen ori sai laukata ensin pari kierrosta reippaammalla tempolla, kuitenkin tehden voltteja välissä ettei meno yltyisi aivan kaahottamiseksi. Ylimääräisten höyryjen päästyä pihalle annoin ratsukolle seuraavan tehtävän, jonka tarkoituksena oli saada laukkaa ylöspäin - hieno pitkä laukka tarvitsisi huolellisen kokoamisen vaativien tasojen läpäisemiseksi.

"Kuvittele laukkaavasi ylämäkeen Daralla. Tänään voit helpottaa tehtävää hieman keventämällä istuntaa nostamatta takapuolta satulasta kuitenkaan", sanoin nekotalle, joka alkoi kokoamaan oria paino- ja ohjasavuilla ihailtavan kevyesti ja "näkymättömästi". Dara ymmärsi nopeasti mitä siltä vaadittiin ja sen pitkät kauhovat askeleet muuttuivat kauniisti kootuksi paketiksi. Tempo meinasi välillä yltyä turhan lujaa, josta ei tarvinnut edes huomauttaa ratsastajan korjatessa virheen jo valmiiksi. Asetin maneesin kumpaankin päätyyn kartiot, joiden ympärille tulisi laukkavoltti ja voltin päättyessä hieman sisäuralle tulisi piruetti. Tumma ori puri kuolainta vasten, mutta pysyi koko ajan ratsastajansa kuulolla tehtävää suorittaessa ja sain kumota ajatukseni siitä, että laukkapirueteissa olisi haastetta tälle ratsukolle. Daralla oli uskomattoman hyvä kokoamiskyky, vaikka alkuun sen liikkeet näyttivät menevät enemmän eteen- kuin ylöspäin.

Onnistuneen laukkatyöskentelyn ja upeiden piruettien jälkeen nekota ja Dara saivat ohjeeni mukaan tehdä siksak-sulkutaivutuksia, sekä viimeiseksi askeleenpidennyksiä lävistäjällä ravissa - ne taisivat olla tämän suuriaskelisen orin bravuuri.


13.02.2018, kirjoittanut nekota – "Maastoilua"

Suunnittelin itselleni helppoa päivää toimistossa ja ehkä pientä maastolenkkiä jonkun rauhallisen ratsun kanssa, kun ratsuttajani soitti minulle ääni tukkoisena ja ilmoitti, ettei pääsekään tänään paikalle – influenssa oli vienyt voimat täysin. Kirosin tilannetta mielessäni mutta sanoin ymmärtäväni täysin ja annoin ratsuttajalle vapaata niin kauan kuin tämä tarvitsi toipuakseen. Puhelun lopetettuani vilkaisin ratsastettavien listaa ja huokaisin syvään nähdessäni Dartagnanin nimen. En kyllä suostuisi tänään lähtemään orin kanssa koulutreeneihin, vaan lähtisin maastoon purkamaan vähän paineita.

Satuloin ja suitsin orin samantien – se oli onneksi vastikään harjattu ja kaviot puhdistettu – ja hyppäsin sen selkään tallin etuovella. Ori oli selkeästi levoton ja haluton pysymään paikoillaan, joten sain taistella hetken sen kanssa asettaessani jalustinhihnoja sopivan pituisiksi. Pienimmästä pohkeenhipaisusta ori yritti lähteä samantien vauhdikkaaseen raviin. Pidättelin sitä paljon, että saimme käveltyä ensimmäiset sata metriä ennen ravaamista. Lähdin maastopolulle, jossa oli mahdollisimman paljon pitkiä suoria, joilla voisimme laukata. Ensimmäinen suora tuli viiden minuutin ravaamisen jälkeen, ja Dartagnan nosti laukan nätisti käskystäni. Kehotin sitä nopeampaan, lisättyyn laukkaan tasaisella ja leveällä maastopolulla ja ori lisäsi laukan vauhtia oikein tottelevaisesti. Se, kuten minäkin, tuntui nauttivan kovasta vauhdista. Suoran loppupuolella hidastin vauhtia, kokosin laukkaa ja lopulta siirryin raviin. Jatkoimme noin tunnin maastolenkillä samaan tapaan – ravia, vauhdikasta laukkaa, ravia, vielä vauhdikkaampaa laukkaa. Lenkin päätteeksi Dara puuskutti innoissaan, mutta väsyneenä, kuten olin minäkin. Ja vielä minun pitäisi tehdä useammat koulutreenit hevosilla, jotka olisivat tänään muuten ilman ratsuttajaa. Voivottelin ääneen ja käänsin orin takaisin tallin pihaan tällä kertaa täysin rauhallisessa käynnissä.


09.03.2018, kirjoittanut Jemiina – kouluvalmennus

Päivä alkoi lähenemään loppuaan, mutta vielä oli yhden ratsun vuoro. Nekota talutti maneesiin tummanruunikon orin nimeltä Dara. Ori steppasi naisen ympärillä, eikä millään meinannut asettua aloilleen Nekotan yrittäessä nousta selkään. Kun he olivat käyneet keskustelun aiheesta ”miten seisoa paikoillaan”, Nekota pääsi vihdoin selkään ja he pääsivät aloittamaan verryttelyn. Pyysin ratsukkoa tekemään kevyessä ravissa hyvin loivia kurveja ja isoja ympyröitä hevosen ollessa mahdollisimman suora. Suunnanvaihdot tehtiin aina lävistäjällä, jossa väistätettiin pikku hiljaa uraa kohden ja uuteen suuntaan. Kun ravilämmittelyt oli tehty, pyysin heitä laukkaamaan ympyrällä molempiin suuntiin hieman verryttelylaukkaa. Hevosen tuli edelleen olla mahdollisimman suora, sillä lihakset eivät olleet kerenneet vielä täysin vertyä.

Päivän varsinainen tehtävä oli avotaivutukset pitkällä sivulla, josta nostettaisiin ravi ennen kulmaa kohti lyhyen sivun keskikohtaa. Lyhyen sivun keskelle tehtäisiin voltti, samoin pitkän sivun keskelle sekä toiseen päätyyn, josta siirryttäisiin käyntiin ja uudestaan avo pitkälle sivulle. Hevosen oli hyvä olla virkeä ja jopa laukkaan pyrkivä nostettaessa ravia suoraan avosta. Avotaivutus on loistava paikka nostaa laukka, siksi hevonen tarjoaa sitä helposti. Tehtävä tehtiin molempiin suuntiin, jonka jälkeen pyysin ratsukkoa laukkaamaan uudestaan pääty-ympyröillä molempiin suuntiin. Ratsastaja osasi heti kertoa, että hevonen tuntui paljon paremmalta laukassa ja näkihän sen! Selitin, kuinka tärkeä rooli alkuverryttelyllä on ja kuinka sen merkityksen huomaa varsinkin laukassa. Lopuksi kiitin Nekotaa, kun sain tutustua niin moneen hienoon hevoseen.