Atorina

Sitä kun on pohjimmiltaan vähän hyvän tyhmä, niin tottakai sitä joutui höynäytettäväksi ja Kiiskinen pääsi hieromaan käsiään hevoskauppojen johdosta. Älyttömän arvokas Gemma muutti syyskuussa Svartbergiin ja jouduin tallilla naurunalaiseksi tampioksi. "Sä oot typerä! Selle françaisithan ovat pohjimmiltaan estehevosia!", Pertti nauroi partaansa ivallisesti. Seisoin rautiaan tammani vieressä nieleskellen kyyneliä, sillä oletettavasti haaveet Grand Prix-tason kouluhevosesta saisi haudata. Siinä se kuvittelemani arvokas, ihan törkeän kallis, hevonen pönötti ihmetellen Svartbergin tallipihaa. Samaan aikaan Kiiskinen uiskenteli Ranskassa setelisateessa: "Narutimpa taas yhtä suomalaista tolvanaa!"

Gemma osoittautui hiljalleen Svartbergin muuton jälkeen varsin hyväksi rehunkäyttäjäksi. Sen ruokintaa laskettiin useaan kertaan, vaihdettiin rehumerkkejä ja säännösteltiin heiniä. Ei siitä oikeasti ollut mitään apua, sillä raudikko pyöristyi kokoajan, sama kuinka vähän tai paljon sille antoi ruokaa. Luvattoman suuriin mittoihin loppukesällä kasvanut Gemma pääsikin kunnon teholiikuntaan, jolloin se kaikki ylimääräinen ihra alkoi pikkuhiljaa muuttua lihakseksi ja hevonen alkoi näyttämäänkin jo joltain. Muultakin kuin muodottamalta muumilta. Gemma puhkesi niin sanotusti kukkaan ja siitä tuli ryhdikäs kouluhevonen, vaikka aluksi selle françaisien estepainotteisuus pelottikin.

Se on oikeastaan melko hyvä asia, että Gemma periytyy myös estehevosista, sillä sitä kautta tammaan on periytynyt sitä vauhtia ja vähän kuumuuttakin. Ei se ole ikinä ollut vaikea ratsastettava, vaan päinvastoin erittäin miellyttävä ja helppo. Herkkä se kyllä on, turhasta paineesta Gemma hermostuu ja alkaa jännittämään, joten ratsastajalta vaaditaankin tarkkaavaisuutta sekä hyvin hellää ohjasotetta. Kouluratsuna siis varsin kehityskelpoinen yksilö, mutta esteitä hyppiessä sen valkoiset jalat menevät solmuun ja useimmiten onkin turvallaan pärskimässä hiekkaa sieraimistaan. Maastoratsuna Gemma on osoittautunut hieman araksi, mutta rohkean ihmisen kanssa kohtaa ne pelottavimmatkin asiat. Gemma toimii äänikäskyillä aivan loistavasti!

Kun Gemma tuli myyntiin, tiesin heti alusta asti haluavani sen, vaikken ollut ikinä omistanut selle françaisia enkä kuvitellut koskaan ostavani sellaista, etenkään koulupainoitteista sellaista. Tiesin kuitenkin tasan tarkkaan, mitä tamma oli – kyvykäs kouluhevonen, joka kaipasi aktiivista kilpailevaa kotia. Tiesin voivani antaa sille mitä se kaipasi ja hyödyntäväni tässä ranskattaressa piilevän potentiaalin. Niinpä sovin tamman koeratsastuksen Ranskassa ja sanoin siskolleni: "Mä ostan ranskalaisen." Vastauksena oli ymmärrettävästi pääasiassa vain ihmetystä ja epäilystä, mutta kun siskoni näki Gemman, oli hänkin vakuuttunut. Ylipuhumista ei meistä kumpikaan tarvinnut nähtyämme tamma koulukentillä – itsevarma, vahva, vauhdikas ranskanpuoliverinen, joka näytti olevan luotu piruetteihin ja passageen. Kotimatkalla Hollantiin punarautias tamma kyydissä olin innoissani, hieman peloissani ja toiveikas tämän tamman tulevaisuudesta Atorinassa.