Honest Broker FW

virtuaalihevonen

Honest Broker eli Kero on sellainen herrasmies, joka on vähän kaikkien kaveri ja tulee aina toimeen kaikkien kanssa – ehkä enemmän koira kuin hevonen luonteeltaan, mutta kyllä se silti kummasti hevoselta näyttää. Kero tervehtii aina vähintään hörähdyksellä kun sen karsinan ohi kävelee, sekä ystävällisellä turvalla tönäisyllä kylkeen tai käsivarteen. Sen karsinaan on aina mukava mennä eikä tarvitse pelätä, saako tällä kertaa kaviosta vai hampaista.

Tallissa Kero on esimerkillinen pikkuherra – aika iso kuitenkin – ja seisoo nätisti paikoillaan, oli tilanne mikä tahansa. Hoitotilanteet, pesut ja kavioiden putsaukset sujuvat kuin leikki, rutiinilla ja ilman minkäänlaisia komplikaatioita. Satulat ja suitset ovat Keron puolesta ihan tervetulleita asioita – jee, ratsastamaan – joten ei ongelmia siltäkään saralta. Mitäpä pahaa Kerosta voi edes kertoa – se on vain tyyneyden esikuva, itse rauhallisuus ja varsinainen viilipytty. Ainoa tilanne, mikä saa sen levottomaksi silloin tällöin, on taluttaminen, kun Kero on vähän liian innoissaan päästessään maastoon tai estekentille lempiratsastajansa kanssa, tai nähdessään lempihevoskaverinsa kauempana.

Ratsastaessa ori on herkkä ja kuuliainen, sekä todella keskittynyt. Juurikaan mikään ei sitä säikäytä ja sen keskittyminen herpaantuu vaan, jos ratsastajankin ajatus alkaa harhailemaan ja avut ovat ristiriitaiset tai muuten epäselvät. Tasaisella ratsastaessa Kero ei ehkä ole parhaimmillaan, kun sen vauhti meinaa kiihtyä ja ori reagoi pienimpiinkin apuihin sinkoamalla eteenpäin tai tekemällä täyskäännöksen paikoiltaan. Esteillä orin parhaat ominaisuudet taas tulevat esiin – nopeat, tiukat käännökset ja ilmava, mutta tarkka hyppytekniikka ovat sen bravuureja. Kilpapaikalla ori on tarkkaavainen, mutta oma rauhallinen itsensä. Kokenut kilparatsu ei katso vinoon edes kuljetusvaunua, johon se tanssahtelee aina nätisti. Myös kuljetus sujuu ongelmitta vaikka yksinkin, mutta mieluiten kaverin kanssa.

Suku

Jälkeläiset

Kilpailutulokset

Päiväkirja ja muuta

10.01.2018, kirjoittanut Isla – estevalmennus

Saavuin tänään jo hyvissä ajoin Atorinaan, jotta voisin paneutua päivän estevalmennuksen valmisteluun nekotan verrytellessä puoliverioriaan Keroa. Sateisen sään vuoksi päätimme pitää valmennuksen maneesissa. Selostin nekotalle päivän valmennuksen kulkua hänen ravaillessa Kerolla uraa pitkin ja pystytin neljän esteen "radan" hieman uran sisäpuolelle.

Olimme suurinpiirtein samaan aikaan valmiita - nekota verryttelyn suhteen ja minä esteiden kasaamisen. Maneesin pitkällä sivulla, uran sisäpuolella oli neljän esteen innari ja viimeisenä innareiden jälkeen yhden laukka-askeleen välillä valmennuksen aikana korotettava pystyeste. Kero innostui nähdessään esteet ja sen selässä istuva nekota saikin tehdä paljon töitä pitääkseen orin kunnolla näpeissä. Ohjeistin nekotan kääntämään Keron ensiksi isolle voltille, josta ratsukko nostaisi hillitysti laukan ja suuntaisi sitten ensimmäistä kertaa innarille. Innareiden päädyssä oleva pystyeste oli aluksi vain 80cm korkea, mutta tavoite valmennuksen lopussa olisi saada se nostettua 130cm:iin asti - sitä korkeampaa ei tänään olisi tarkoitus hypätä. Ensimmäinen hyppykerta meni ratsukolla hieman kaahottaen, joten pyysin nekotaa kääntämään raudikkonsa voltille aina kun tuntuu, että vauhti meinaa yltyä liian lujaksi. Voltteja ratsukko joutuikin tekemään useamman kappaleen, ennen kuin Kerokin tajusi ettei kaahottamisella voittaisi yhtään mitään.

Kun innaria oli hypätty jonkin aikaa, alkoi ratsukin nekotan alla rentoutua ja sen laukka näytti ensimmäisiin suorituksiin verrattuna paljon letkeämmältä Korotin pystyesteen 100cm:iin ja pyysin ratsastajaa ohjaamaan orin uudelleen innareita kohti. Kero laukkasi kivassa temmossa kohti innaria, mutta kompuroi juuri ennen pystyestettä ja sen vuoksi puomit kolisivat maahan. Hölkkäsin nostamaan esteen takaisin kasaan, jotta nekota voisi ohjata orinsa heti uudestaan esteitä kohti. Hyppy onnistui jo paljon paremmin, kuten myös sitä seuraavat hypyt kunnes pysty olikin nostettu jo 130cm korkeuteen, kuten oli tavoitteena.

"Hienosti, ota hieman kevyempi istunta, juuri noin!" Kehuin nekotaa välissä kun seurasin haukan katseen tavoin heidän suorituksiaan. Loppuvalmennuksesta Kero alkoi olla tavoitellun rento, se pärski hyppyjen välissä tyytyväisenä ja laukka pysyi koko ajan rennossa, mutta reippaassa temmossa nekotan pitäessä ohjastuntuman juuri sopivan kevyenä koko ajan. Ratsukon suoritukset paranivat tällä valmennuskerralla jokaisella hypyllä, joten kaikki saivat olla lopuksi tyytyväisiä treenin kulkuun.