Atorina

Olin jo pitkään haaveillut omasta Oldfinionin kasvatistani, joten kun huomasin muutaman uuden yksilön tulleen myyntiin, minun oli pakko tarkistaa, mitä tällä kertaa oli tarjolla. Silmääni pisti kimo tamma Lady Anne, jonka sukua en voinut kuin ihailla. Tein tammasta tarjouksen hetkeäkään miettimättä ja tamman kasvattaja päätyi vastaamaan myönteisesti. En malttanut pysyä housuissani odotellessani päivää, jolloin Anne saapuisi Atorinaan – se onneksi koitti pian. Trailerista tanssahteli suurikokoinen ja ylvään näköinen kimo oldenburg, joka tyynesti katseli ympärilleen ja hörähti minulle lähestyessäni sitä. Anne sijoitettiin tammatallin keskivaiheille, jossa se näytti heti tekevän tuttavuutta naapurinsa, hieman vanhemman tammamme Pain kanssa. Tammat haistelivat toisiaan ja Anne näytti jo asettuvan aloilleen karsinassa, pyörien hetken ja löytäen sitten heinäpaalin, jota se alkoi tyytyväisenä mutustamaan.

Siitä taitaa olla jo useampi vuosi kun olen järjestänyt Oldfinionin kasvateille valmennuksen. Olisi siis todellakin aika aktivoitua tämän asian suhteen. Kasvatteja on lähtenyt maailmalle sen verran paljon, joten aivan jokaista ei valmennukseen voi ottaa. Sen vuoksi osallistumisoikeus oli rajattu lähiaikoina Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun osallistuville hevosille. 10. päivä tammikuuta oli poikkeuksellisen lämmin. Olin odottanut kovia tulipalopakkasia, mutta pitkän, lämpimän ja sateisen jakson päätteeksi saimme ainoastaan muutaman pakkasasteen virkistämään hevosia. Tämä oli loppujen lopuksi varmasti ihan hyvä. Näin ei ratsastajien kädet ja jalat jäätyneet ennen aikojaan.

Valmennukseen osallistuvat kasvatit olivat kaikki Grand Prix-tason ratsuja. Sitä ei voi kasvattajana muuta kuin myhäillä tyytyväisenä kun niin moni kasvatti on ensinnäkin päässyt kotiin missä on ollut taitoa ne kouluttaa ja, että ne todella ovat olleet rakenteeltaan ja luonteeltaan tehtäväänsä sopivia.

Koska suurin osa kasvateista oli aktiivisen kilpailu-uransa lopettaneita hevosia joiden jatko on lähinnä erilaisissa tilaisuuksissa esiintyminen, oli päivän aiheena aikuisen hevosen lihashuolto ja sen ylläpito. Kävimme aluksi kahviossa läpi lihashuoltoa jonka jälkeen siirryimme maneesiin jossa hevoset olivat hoitajiensa kanssa kävelemässä. Vaikka ratsut olivat jo kävelleet, kehoitin ratsastajia jatkamaan edelleen kävelyä hevosen kanssa. Näin ne saisivat vielä lämmetä ja selkä saa mukautua ratsastajan painoon. Ohjat otettiin tuntumalle ja aloitimme avo- ja vastataivutuksien tekemisen ympyrällä. Sen jälkeen tehtävä jatkui ravissa uraa pitkin ja ravissa teimme siirtymisiä askellajien sisällä pitäen huolen, että hevoset rehellisesti ravaavat eivätkä siirry passageen. Tehtävää jatkojalostettiin tulemalla lävistäjällä sulkutaivutusta mikä valmisteli hevosta kokoavimpiin liikkeisiin. Lopulta siirtymiset tehtiin passagen ja ravin välillä. Raviosuuden jälkeen hevosten annettiin kävellä ja venyttää kaulaansa. Siirryimme laukkaan ja laukassa jatkettiin sulkutaivutuksia lävistäjällä.

Annen kanssa saikin tehdä töitä oikein urakalla. Tammalla ratsastus taitaa käydä useammasta salitreenistä. Hevonen ei kuitenkaan ylöspäin näyttänyt niin työläältä ratsastaa ja se on selkeästi vuosien vieriessä kehittynyt hurjan paljon eteenpäin. Oikeastaan Anne suoritti päivän tehtävät varsin tasaisesti ja tarkasti. Se oli koko ajan ratsastajansa avuilla ja suoritti siltä pyydetyt asiat. Pyysin kuitenkin nekotaa kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että tamma lähtee eteenpäin ajavista avuista heti. Siirtymisillä saimme tammaan enemmän terävyyttä. Annen kanssa pidimme myös enemmän välikäyntejä. Se on selkeästi hevonen joka tarvitsee usein lepohetken, jotta se jaksaa taas suorittaa maksimitasollaan.

Nekota oli juuri noussut satulaan, kun riensin kentälle. Katselin hetken kaunista oldenburgtammaa joka askelsi sulavasti käynnissä. Hetken käveltyään ratsukko sai siirtyä raviin. Pari helppoa avotaivutusta ravissa vaati molemmilta kuuliasuutta, jotta ne onnistuisivat yhtä moitteettomasti kuin tämän tasoisella ratsulla pitäisikin. Ensimmäinen yritys näytti olevan lähinnä tahtojen taistoa. Anne osoitti olevansa hiukan itsepäisellä tuulella ja ratsastaja sai tehdä töitä ihan jonkin verran ennen kuin tamma suostui tekemään mitä siltä pyydettiin. Lopputulos oli kyllä nättiä ja nekota myötäsi ratsun liikkeitä hyvin. Pyysin ratsukkoa siirtymään takaisin rentoon raviin ja seuraavana vuorossa oli koottuja askellajeja. Ensin ratsukko sai tehdä siirtymisiä kootun käynnin ja ravin välillä. Seuraavana vuorossa oli kottu ravi - passage siirtymisiä, jotka sujuivat juuri niin hyvin kuin olin odottanutkin. Välillä Anne heitteli hiukan turhautuneen oloisena päätään, jolloin ratsukko sai pienen rentoutumishetken kävelyn merkeissä. Pian tamma oli jälleen tekemässä töitä innoissaan, joten pyysin parivaljakkoa siirtymään laukkaan. Laukkaa lämmiteltiin ensin ympyrällä ja sitten kolmikaarisella kiemurauralla, jotta vastalaukkakin saataisiin esiin. Seuraavaksi ratsukko sai tehdä perättäisiä laukanvaihtoja aina muutaman askeleen sarjoissa. Laukkatyöskentely näytti kevyeltä ja kauniilta, joten parin laukkapiruettiharjoituksen jälkeen pyysin heitä siirtymään raviin. Hetken rennon ravailun jälkeen ratsukko sai tehdä vielä pitkällä sivulla siksak-sulkutaivutusta, joka sujui pienen pienillä avuilla sulavan näköisesti. Tämän jälkeen päästin ratsukon hyvillä mielin suorittamaan loppuverryttelyä.