Atorina

etusivu kouluhevoset estehevoset toiminta

Montmartre

virtuaalihevonen
KRJ-I, YLA2, KWPN-I, First Champion

© Benny de Ruiter Stables
NimiMontmartre "Monttu" RekisterinumeroVH15-012-0268
Rotu, sukupuolihollanninpuoliverinen, ori Säkäkorkeus, väri169cm, kimo
Syntynyt04.04.2014 (8v 04.12.2014) Koulutuskoulupainoitteinen, taso: Grand Prix
Kasvattajaevm OmistajaAtorina (VRL-09525)
15.01.2018 Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu: KRJ-I (8 + 41 + 16 + 20 + 15 = 100 p.) 10.02.2018 Ratsuhevosten laatuarvostelu: First Champion (66,111%) 28.02.2018 Yleislaatuarvostelu: YLA2 (25,5 (16+9,5) - 20 (12+8) - 17 - 15 - 4 = 81,5p.) 31.03.2018 Hollanninpuoliveristen laatuarvostelu: KWPN-I (4 + 4 + 40 + 9 + 20 + 14 = 91p.)

Montmartre, eli tuttavammin Monttu, voi olla kylmä tuntemattomille, mutta lempeä tutuille. Tallin henkilökunnan kesken Monttu on se ystävällinen nallekarhu, joka tulee aina tervehtimään joko tarhan portille tai hörähtäen karsinastaan aamulla talliin saapuessa. Uuden ihmisen silmissä Monttua ei kuitenkaan hirveämmin kiinnosta muiden touhut, vaan se näyttää viihtyvän enemmän omissa oloissaan. Ori kuitenkin tutustuu ihmisiin hitaasti, joten se pitää tuntea, että sen hellemmän puolen näkee. Muita hevosia kohtaan Monttu ei ole lempeä muttei myöskään välinpitämätön. Toisen hevosen, etenkin jos kyseessä on ori, päästessä liian lähelle, kyllä kaviot viuhuvat ainakin Montun osalta. Monttu joutuukin tarhailemaan yksin ja se laitetaan yleensä kaukaisimpaan karsinaan kauas muista tai tammojen lähelle.

Monttu ei pelkää mitään, vaan lähestyy vaaraakin uhmakkaana. Tämän kyllä huomaa myös sen käyttäytymisessä muita hevosia kohtaan. Monttua isompikin hevonen ei jää tämän orin uhittelulta paitsi, jos sattuu sen tielle. Montun rohkeus olisi tekisi siitä luultavasti hyvän estehevosen, mutta esteitä sillä ei olla koskaan hirveästi ratsastettu, vaan on päätetty panostaa sen kouluratsastustaitoihin, joita sillä selkeästi on.

Koulukentillä Monttu on valmis ja innokas oppimaan uutta. Ori on todella kärsivällinen, vaikka ratsastaja tekisi virheitä tai antaisi ristiriitaisia apuja. Se osaa kyllä ilmaista senkin, jos ratsastaja tekee siitä jotain epämiellyttävää. Siinä suhteessa ori olisi erityisen hyvä opetusratsu. Haastavimmilla koulukentillä Monttu kuitenkin loistaa. Se ei ole koskaan pelännyt ottaa haastetta vastaan. Jos jossain sen liikkeessä on hiomista, ori keskittyy siihen ja ratsastajaansa täysillä. Monttu on yleensä tilanteessa kuin tilanteessa todella kuuliainen ratsastajaansa kohtaan – vaikka oltaisiin rennolla aamukävelyllä maastossa, Monttu reagoi pienimpäänkin pohkeenpuristukseen. Kisatilanteessa Monttu pitää hermonsa eikä anna muiden jännityksen vaikuttaa siihen. Sen suoritus on yleensä aivan yhtä hyvä kuin harjoitellessakin. Hälinä, huuto tai muut hevoset eivät silloin häiritse sitä – kunhan ne oriit pitävät etäisyytensä.

Sukutaulu

Isälinja: Leionard (evm)     Emälinja: Sacré Cœur (evm)
i. Leionard
kwpn m 173cm
evm
ii. Amaris
kwpn trn 175cm
iii. Anton
iie. Roosje
ie. Jacobine
kwpn m 168cm
iei. Riva
iee. Janneke
e. Sacré Cœur
kwpn km 167cm
evm
ei. Mount Blanc
sf km 168cm
eii. Baiard
eie. Brigitte
ee. Nathalie
kwpn rt 164cm
eei. Gaston
eee. Marseille

Montmartre, joka itsekin omaa ranskalaisen nimen, on isänsä puolelta Hollannista, mutta emänsä puolelta Ranskasta. Hollannissa syntyneessä oriissa virtaa vahva hollantilaisveri, mutta on se selkeästi perinyt ranskalaisilta sukulaisiltaan erityisesti rohkeutta.

Isä Leionard oli hyvän ystäväni silmäterä. Ori oli musta hollannin puoliverinen, joka oli kilpaillut nuoruudestaan asti vaativilla koulukentillä aina kansalliselle Grand Prix -tasolle asti. Orin loukkaannuttua muutama vuosi sitten siitä teetettiin vielä yksi varsa ennen sen lopettamista – Monttu. Ystäväni olisi halunnut pitää varsan, mutta luopui kimosta tietäessään sen pääsevän hyviin käsiin ja koulukentille minun tallissani.

Isänisä Amaris syntyi eräälle suurelle kilpatallille Hollannissa. Tummanruunikko ori koulutettiin huippukouluratsuksi ja se kiersi maita ja kilpailuita toisensa jälkeen. Ori oli tallilla kuitenkin vain yksi rusettihirmu muiden joukossa eikä saanut ansaitsemaansa arvostusta. Siitä teetettiin muutama varsa, joista parhaiten pärjänneet asuivat Saksassa huippuratsastajien talleilla.

Isänemä Jacobine olisi varmasti pärjännyt niin koulussa kuin esteilläkin, mutta tamma loukkaantui nuorena eikä koskaan päässyt ansaitsemaansa suosioon. Mustalta tammalta löytyy kyllä monia varsoja, jotka asustelevat eri puolilla maailmaa. Sen hieno koulusuku oli kuitenkin ehdottomasti jatkamisen arvoinen.

Emä Sacré Cœur asuu Hollannin ja Belgian rajoilla pienehkössä siittolassa ystäväni hoiteissa, kun Montun isäkin. Tämä kimo tamma on kokenut kouluratsu, joka synnytti nuorena muutaman varsan, Montun viimeisten joukossa, ja siirtyi hiljalleen pelkkään kisakäyttöön. Vaikka tamma ei olekaan nähnyt maailmaa kuten Leionard, se on kuitenkin kisannut Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa jopa Grand Prix -tasolla. Tamma on lempeä ja sopii ratsuksi jopa lapsille, ja siksi sitä pidetäänkin ehkä enemmänkin harrasteratsuna.

Emänisä Mount Blanc on rodultaan Selle Français – kimo, korkea ja luotettava ratsu, joka on vaativien koululuokkien lisäksi kisannut myös jopa 140cm korkeita esteitä. Osaamista ja kapasiteettia orilta löytyy vaikka mihin. Luonteeltaan Mount Blanc on enemmänkin ruunamainen kuin orimainen. Se ei turhia uhoile ja tottelee säyseästi kuin lammas. Rohkea hevonen ei myöskään pelkää uusia haasteita – tämän ori on varmasti perinyt lahjakkailta sukulaisiltaan, jotka ovat kilpailleet esteillä jopa 160cm luokissa.

Emänemä Nathalie taas oli rautias, lempeä kouluratsu, joka ei ehtinyt näyttämään todellista potentiaaliaan, vaan kisasi vain Vaativa B -tasolle parhaimmillaan. Tamma oli kuitenkin mitä helpoin käsiteltävä ja sillä teetettiinkin muutama varsa, jotka ovat hyvin pärjänneet. Lahjojensa puolesta tamma ei kuitenkaan saanut hirveästi huomiota. Nathalie menehtyi nuorena keuhkokuumeeseen juuri muutettuaan Ranskasta takaisin synnyinmaahansa Hollantiin.

Jälkeläiset

Montulla on 4 jälkeläistä. Se on tarjolla jalostukseen.
s. 08.05.2015 kwpn o Reign of Fear tammasta One More Party
s. 15.05.2015 kwpn t Spicy Melody At tammasta Spite and Malice
s. 31.08.2017 kwpn t Illyana At tammasta Illutron
s. 29.09.2017 kwpn o Markian van de Halor tammasta Cerita

Kilpailukalenteri

Kouluratsastus:

KRJ vaikeustaso 11/10
Ominaisuuspisteet 7001.41 p.
Tahti ja irtonaisuus 3856.38 p.
Kuuliaisuus ja luonne 3145.03 p.

KRJ Cup -sijoitukset:

30.09.2017 KRJ Cup Savage Intermediate II 10/129

Päiväkirja ja muuta

Varustelokero
Koulusatula, yleissatula, kankisuitset Väreinä musta ja hopea Muut varusteet harmaita tai valkoisia
Muuta huomioitavaa
Tarhataan yksin.
10.05.2015, kirjoittanut nekota – "Kuinka Monttu saatiin Atorinaan"

“Kimo kouluori? Joo, en mä sellasta haluu. Kyl mä näissä ruunikoissa pysyttelen, kiitos vaan tarjouksesta.”
Tuttu kouluhevoskasvattaja naapurikaupungista Hollannissa soitteli perääni keväällä 2015, ja jostain syystä en saanut tarjousta pois mielestäni. Eikö olisi jo aika vähän avartaa mieltäni ja kokeilla jotain uutta – oli se sitten kimo kouluori tai uusi maastoreitti. Parin päivän päästä soitin takaisin, kysellen mahdollista koeratsastusta. “Olisi kannattanut tarttua tarjoukseen, orin mahdolliset ostajat tulevat tänään käymään Saksasta”, myyjä totesi hyvin tyytyväiseen sävyyn. Minua alkoi sapettaa. Nyt todella halusin orin, vaikka aluksi olinkin sitä vastaan. Sain luvan tulla katsomaan oria, vaikka toiset ostajat sen veisivätkin mukanaan. Saavuin paikalle ennen heitä ja ehdin ihailemaan orin väriä, joka ei ollutkaan aivan valkoinen, vaan hienon punertava. Ori katseli minua tarkkaavaisesti suurilla silmillään ja olin rakastunut. Ostajat saapuivat paikalle hieman myöhemmin, nousten ratsaille lähes samantien ja todeten nuoren, kokemattoman orin kelvottomaksi. Sain luvan koeratsastaa orin samantien, mutta tiesin jo ennen ratsaillenousua, että kaupat oli tehtävä. Ori taipui allani juuri, miten sitä käskin, ja ensimmäiset ostajat näyttivät jopa hieman hämmentyneiltä, jääden epäröimään pitäisikö lähteä vai jäädä väittelemään, kuka hevosen nyt saisi. En voinut kuin hymyillä – ori kyllä vaati vielä hieman lisää koulutusta ja paljon kokemusta kisakentille, mutta kyllä siitä vielä taitava kuoluratsu saataisiin. Selkeästi minulla oli enemmän kokemusta kouluratsastuksesta kuin toisella nuorella naisella, joten he vain lähtivät paikalta ja minä lähdin allekirjoittamaan kauppapapereita, napaten uusimman ostokseni samantien mukaani.


03.11.2017, kirjoittanut Isla.T – kouluvalmennus

Cherinan ratsastuksen jälkeen oli heti perään vuorossa toinen hevonen, mutta nyt en minä ratsastanut vaan hyppäsin ammattini saappaisiin valmentajana. Komea hollannin puoliverinen oli myös kilpakenttiä maailmalla kiertänyt Grand Prixin salat osaava ori Montmartre. Nekota istui miltei 170cm korkean puoliverisen selässä rennosti ja tottuneesti - keskittyen kuitenkin käynnin tempoon ja hevosen takapään työskentelyyn hyvällä motivaatiolla. Ori, jota kutsuttiin Montuksi liikkui alkuun hieman jäykästi joten ajattelin ensiksi teettää Montun lihaksistoa jumppaavia tehtäviä. Hevonen selvästi yritti kaikkensa, mutta ilmeisesti kylmä ilma oli saanut sen jäykistymään hieman. Onneksi aikaa oli reilusti ja alkuverryttelyt olivat varmasti pisimmät ohjaamani, sillä ratsukko teki ison osan valmennuksesta käyntiä ja kevyttä ravia vuoroin. Nekota sai Montun maininnan arvoisesti suorittamaan pohkeenväistöt sekä avotaivutukset ja kykenin vain ihailemaan puoliverisen liikkeitä.

"Wau, ori alkaa näyttämään jo tasoiseltaan kun on vertynyt kunnolla!" Naurahdin maneesin laidalta ratsastajalle, joka istui ryhdikkäästi satulassa ohjaten kimon puoliverisen nelikaariselle kiemurauralle ravissa ja tehden väleihin vielä pohkeenväistöt. Hevosen verryttyä oli aika aloittaa laukkatyöskentely, joka oli tänään sivuosassa ravi-/käyntitehtävien ohella. Ohjasin ratsukon kahdeksikolle työstämään pyöreää laukkaa ja vasta-asetuksia. Monttu laukkasi koottuna ja niin hienosti omalla moottorillaan edeten, että jouduin muistuttamaan matkustajaksi pikkuhiljaa muuttuvaa ratsastajaa työnteosta, vaikka ori kulkikin hyvin jopa hajamielisen ratsastajan kanssa kunhan ohjat olivat tuntumalla ja pohkeet tasaisesti mukana. "Ratsasta Nekota, ratsasta. Ajattele syvempi istunta, ettei Montun moottorin kierrokset nouse liiakseen." Neuvoin naista, joka otti huomautuksestani kopin ja alkoi keskittymään taas samalla motivaatiolla kuin valmennuksen alkuverryttelyissä. Montun laukka alkoi kantaa jopa entistä paremmin, enkä olisi voinut enää pyytää ratsukolta enempää kuin he tekivät - sulautuen yhdeksi kokonaisuudeksi tanssien maneesin pohjan päällä. Viimeisiksi tehtäviksi parit piruetit laukassa, jonka jälkeen Nekota sai loppuverrytellä kimon itsenäisesti. Minä aloin suunnitella jo seuraavaa valmennusta.


05.11.2017, kirjoittanut felissa – kouluvalmennus

Tänään ensimmäisenä valmennettavanani oli Atorinan omistaja Nekota ja hänen upea kimo puoliveriorinsa Monttu. Ratsukko oli minulle ennestään vähän vieraampi, mutta Nekotan kertoman perusteella päädyin teettämään ratsukolla tänään passage-piaffe –siirtymisiä. Ratsukon verryteltyä itsenäisesti Monttu liikkui reippaasti ja oli hyvin kuulolla. Pyysin Nekotaa tekemään ensin vähän avo- ja sulkutaivutuksia ravissa, jonka jälkeen alettaisiin hioa passagea ja piaffea. ”Sitten kootun ravin kautta passageen!” huusin maneesin keskeltä. ”Ja muista, päätä aina ensin montako askelta ratsastat ja aloita vasta sitten” jatkoin ratsukon ohjeistusta. Muutamien toistojen jälkeen pyysin ratsukkoa menemään myös piaffea. Montulla oli vähän liiaksikin menohaluja ja Nekotan piti todella tehdä töitä saadakseen ori niin keskittyneeksi ja kootuksi, että se pysyi piaffessa liki paikoillaan. Viimein ratsukko pääsi tekemään pitkillä sivuilla siirtymisiä passagen ja piaffen välillä. Hioimme apujen tarkkuutta ja orin kokoamisastetta ja lopulta siirtymiset olivat aivan erinomaisia. Olin todella vaikuttunut ratsukon taidoista ja taisin kehua heitä vähän liiaksikin. Nekotan talliapulainen tuli tekemään loppuverryttelyt orin kanssa ja me siirryimme seuraavan valmennettavan hevosen luo.


21.12.2017, kirjoittanut Jannica – kouluvalmennus

Montun ja Nekotan kouluvalmennus aloiteltiin perusverryttelyllä, jossa saitte alkuun käynnissä tehdä pysähdyksiä kirjainten kohdalle sekä voltteja kulmiin ja pitkien sivujen keskelle. Vaikeutta keskittymiseen toi se, että volttia ennen tuli aina kirjaimeen pysähdys ja myös voltilta jälleen uralle palatessa. Vaihdoimme suunnan ja hetken matkaa toiseen suuntaan otettuanne aloiteltiin samaa harjoitusta tulemaan kevyessä ravissa. Jonkin ajan kuluttua oli vuorossa perustreeniä ympyröitä tehden kevennellen ja sitten aloiteltiin kolmikaarista kiemurauraa, jossa alkuun saitte ottaa siirtymisen käyntiin kahdella kaarella ja sitten vähitellen siirtyminen muutettiin pysähdykseksi. Toisella pitkällä sivulla saitte tehdä loivaa kiemurauraa, jossa olikin alkuun pieni muistelun paikka, koska liikettä oli harvemmin tehty. Se kuitenkin rupesi sujumaan ihan mallikkaasti ja vielä ennen välikäyntejä saitte ottaa pohkeenväistöä molempiin suuntiin vuorotellen molemmista päädyistä keskihalkaisijalla, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Laukkatreeni jätettiin käyntien jälkeen, koska Monttu alkoi jo olla hieman väsähtänyt pitkäjänteisestä ravailusta.

Innokas ori oli valmis hommiin muutaman kierroksen kävelyn jälkeen ja ratsastajakin oli saanut hengähtää hetkisen. Kärsivällisesti opastin ratsastajaa istunnan suhteen ja kun myötäys sekä kantapään paikka oli saatu kohdilleen saitte ottaa pitkien sivujen alusta muutamia laukannostoja molempiin suuntiin. Sitten otin teidät pääty-ympyrälle lähiopetukseen, jossa katsottiin hevosen myötäämistä niskasta, taivuttamista, asettamista ja hevosen rehellistä asettumista. Sen jälkeen käytiin vielä läpi laukkarytmiä ja tekniikkaa, liikkeen piti lähteä selästä ja takajaloista, jolloin ori työskenteli koko kropan läpi. Lopputunnista otettiin vielä muutamat upeasti onnistuneet pohkeenväistöt laukassa, joiden jälkeen olikin aika siirtyä tekemään itsenäistä loppuverryttelyä.