Koistilan Helmiira

Koistilan Helmiira, mukava tamma on aina nuoruudestaan asti osoittanut kyvykkyyttä ja oppimisen mahdollisuutta. Niin negatiivisissa kuin positiivisissa asioissa, etenkin kouluratsuna tamma on osaava ja kärsivällinen. Ainoa ongelma onkin pahojen tallitapojen tarttuminen, minkä kanssa ollaan aina päivä päivältä tarkempana tamman kanssa.

Hoitotilanteissa Helmi käyttäytyy kiltisti, mutta tykkää vähän aina ujuttaa. Pohjimmiltaan hyväsydäminen Helmi nauttii harjauksesta ja rapsutuksista, kovat suat ovat sen mieleen. Jalat tyttö nostaa kiltisti, kun putsaillaan kaviot ja niin kyllä heti pienestä pitäen myöskin ollessaan kengityksessä. Ainoat asiat, mitkä sitä todella hämmentää, ovat rokotteet. Suitset tyttö ottaa aika nätisti, vaikka se tykkää vähän katsella ja nostaa päätä ylemmäs kuin laki sallii. Satula menee ongelmitta, jos vain liikehtii rauhallisesti, äkkipikaiset liikkeet saattavat pelästyttää tamman aika nopeasti. Helmi on aina varusteet päällä taluttaessa jo menossa mukana ja pirteästi liikkeellä, kannattaa siis käyttää hanskoja. Silloin kun pitäisi viedä tamma tarhaan tai laitumelle, se kuitenkin löntystää provosoiden perässä ja koittaa pyydystää vihreitä lehtiä matkalta.

Ratsastaessa Helmi on aika eteenpäin liikkuva, se jää helposti tyhjäksi edestä ja työstää liikaakin takajalkojaan. Raippaa tuskin tarvitsee mukaan, vaan enemmänkin keskittymisen halua, rentoa mieltä ja yritteliäisyyttä. Kun tuntee tamman paremmin, alkaa Helmin kanssa hommat olemaan oikeasti "helmee". Kouluratsuna osaava, toimii hyvin väistöissä ja kuuntelee pieniä pohjeapuja, pitää silti muistaa pitää tuntuma, ettei tamma katoa alta. Helmi on aika automaattinen hakeutumaan hyvän ratsastajan alla pienellä ympyrä-ja kaariharjoittelulla ohjalle. Rentoutuu hyvin niskasta ja antaa pään laskeutua alas kauniisti kaarelle, pitää silti muistaa pitää hevonen kasassa. Kompuroi helposti etujalkoihinsa, hivutussuojat ovat hyvät tehdessä jotain vähän uutta ja vaikeaa tytsyn kanssa. Vastalaukasta osaa alkeet, mutta ei osaa kovinkaan ottaa ns. vääriä apuja, vielä niin nuori tamma nostaa helposti vain kierrokseen sopivaa oikeaa laukkaa. Emme ole vielä hypyttäneet Helmiä juurikaan ihmisen kanssa, irtohypytyksessä innostunut esteille, mutta ei oikein osaa katsoa hyviä reittejä ja askelia, vaan imee turhankin paljon. Vielä on paljon opittavaa!
Luonteen kirjoittanut Kisshu

Suku

Kilpailutulokset

Päiväkirja ja valmennukset

20.12.2011 – kouluvalmennus – kirjoittanut miwwy

Tänään valmennuksessa syvennyttiin ihan perusasioihin, suoristamiseen, taivuttamiseen ja hyvien pysähdysten tekemiseen. Pitkin ohjin käveltyänne otit ohjat tuntumalle, ja käskin teidät siirtymään käynnissä pituushalkaisijalle, jonka aikana kaksi pysähdystä. Kertasimme ratsastajan painoapujen merkityksen, ja työskentely sai alkaa. Ensimmäisellä kerralla pysähdyksessä oma ylävartalosi heilahti hieman taaksepäin, eikä Helmikään ottanut pidätettä ihan tosissaan vastaan. Seuraavalla kerralla oma asentosi oli jo parempi, ja Helmilläkin oli jo jotain hajua tehtävästä, ja pysähdys oli huomattavasti parempi. Pituushalkaisijalta poistuttua kehotin ottamaan pitkällä sivulla muutaman käynti-ravisiirtymisen. Helmi lähti innokkaasti raviin, eikä meinannut ihan ymmärtää miksi heti otettiin takaisin käyntiin. Kehotin ottamaan vielä vähän enemmän tuntumaa suuhun, sillä jos Helmi pääsee vähän "tyhjäksi" edestä on siirtymiset paljon hankalampi ratsastaa. Tasaista tuntumaa vasten alkoivat pituushalkaisijalla tehdyt pysähdyksetkin parantua. Monen toiston jälkeen Helmikin alkoi kuuntelemaan pidätteitä hyvin, ja teki oikein hienoja pysähdyksiä tasajaloin. Tehtävää jatkettiin ravissa niin, että pituushalkaisijalla tehtiin voltti, jonka jälkeen suoristus ja pysähdys. Myös pitkien sivujen keskelle tehtiin yksi voltti. Voltit ennen pysähdystä auttoivat Helmiä tulemaan tarkkaavaisemmaksi apujesi suhteen, ja ennenpitkää se alkoi tehdä oikein hienoja pysähdyksiä suoraan ravista. Myös volteilla se vaikutti taipuvan oikein kivasti, ja tuli oikein hyvin avuille. Lopuksi teimme vielä muutaman peruutuksen, jotka nekin onnistuivat moitteetta. Lopuksi otettiin vielä laukkaa ihan ympyrällä vähän isommassa ja rennossa laukassa, koska koko tunti oli tehty paljon pidätteitä ja pysäytelty. Pääty-ympyrällä Helmi sai laukata isoa, ilmavaa laukkaa, ja se hakeutuikin oikein hyvään muotoon ja käytti hienosti takajalkojaan. Loppuraviverryttelyssä se sai venyttää kaulaansa hyvin eteen ja alas, ja se vaikutti oikein tyytyväisen näköiseltä.

---

10.01.2012 – kouluvalmennus – kirjoittanut miwwy

Helmen kanssa aloitettiin valmennus verryttelemällä sitä hieman keventäen ravissa. Pyysin ratsastamaan päätyihin ympyrät, ja pitkille sivuille loivat kiemurat, jotta pääset sitä hieman asettelemaan, sillä valmennuksen tehtävät olisivat enemmänkin suoristavia harjoituksia. Helmi tulikin alkuravien aikana hyvin kuulolle, ja pieni asettelutyö sai sen käyttämään hyvin takajalkojaan ja myötäämään niskasta. Tamma näytti melko rennolta, joten pyysin teidät käyntiin, ja aloittamaan pohkeenväistöharjoitukset. Tarkoituksena oli tulla alkuun ihan käynnissä pituushalkaisijalle, suoristaa ja tehdä pohkeenväistöt kohti uraa, vuorotellen vasemmalle ja oikealle. Käynnissä tehtävä sujuikin helposti, ja muutaman kerran molempiin suuntiin tehtyänne väistöt, jatkettiin samaa ravissa. Ravissa Helmi alkoi hieman pelaamaan takaosallaan, ja helposti kävikin niin, että väistössä takaosa meni hieman edellä. Neuvoin käyttämään johtavaa ohjasotetta, jolla saisit suoristettua etupään mukaan väistöön. Niksi toimikin mukavasti, ja Helmi alkoikin väläytellä aika hienoja väistönpätkiä. Samaa tehtiin myös muutaman kerran laukassa, johon ratsastaja ensin suhtautui epäilevästi, mutta myönnyit sitten edes kokeilemaan. Ja kas kummaa - eihän se laukassakaan niin vaikeaa ollut! Käytit laukassa jopa paremmin johtavaa ohjaa, kuin ravissa, joten väistöistä tuli teknisesti oikein hyvät. Kehotin vielä pitämään myös ulko-ohjan paremmin tuntumalla, jolloin väistöt paranivat entisestään. Helmikin suorastaan innostui laukassa väistöharjoituksista. Laukassa lopetimme väistöt kuitenkin heti kun tehtävä onnistui, jotta siitä jäisi hyvä mieli niin hevoselle kuin ratsastajallekin. Loppuun teetin vielä hieman vastalaukkaharjoitusta, ihan suoralla uralla ja pieniä pätkiä, koska Helmi ei ollut niitä paljon vielä tehnyt. Tamma välyttelikin hienoja nostoja, joskin alkuun tarjosi kovasti myötälaukkaa. Kun rauhallisen päättäväisesti vain kerroit sille, että nyt on kyse vastalaukasta, Helmi kyllä hoksasi sen hienosti, ja teki hyviä pätkiä myös vastalaukkaa, ja tehtävä onnistui molempiin suuntiin hyvin. Tästä on hyvä jatkaa myöhemminkin harjoituksia vastalaukan parissa, kun nämä pienetkin pätkät sujuivat jo näin mallikkaasti! Tämän jälkeen vielä hyvät loppuravit, ja tamma venytti itseään hienosti eteen ja alas, ja vaikutti oikein tyytyväiseltä ja rennolta.

---

14.11.2017 – päiväkirjamerkintä – kirjoittanut nekota

Oli aamutallin aika, kiire kuin mikä ja aivan liian paljon tekemistä yhdelle ihmiselle yli 20 hevosen tallissa. Silti huomasin seisovani Helmiiran karsinan ulkopuolella, tuijottaen tammaa rouskuttelemassa aamukaurojaan tyytyväisenä, eikä minulla ollut hetkeen kiire minnekään. Mielestä unohtuivat tämän päivän eläinlääkärikäynnit, kilpailuiden valmistelut, näyttelyt, valmennukset ja seuraavat ruokinnat. Katselin vain hetken tätä tammaa, joka ei edes kauaa ollut vielä asunut Mutalassa, ja pidin hetken vain miettiäkseni, kuinka kiitollinen olin näistä lumoavista otuksista, jotka kovin usein pilasivat päiväni, mutta sitäkin useammin tekivät kaikista päivistäni elämisen ja jaksamisen arvoiset. Nämä, juuri nämä, hevoset mahdollistivat kaiken sen, mitä olin tähän mennessä saavuttanut ja mitä tulisin vielä saavuttamaan. Ilman niitä en olisi nyt tässä, luoden lantaa hikisenä, mutaisena, kuraisena, itkuisena viideltä aamulla syntymäpäivänäni. En olisi nyt tässä mutta en myöskään olisi kunniakierroksella kannustamassa hevostani yhä kovempaan laukkaan kannatellen peilikirkasta pokaalia, sininen rusetti hevoseni korvan juuressa leihuen. En tiedä missä olisin, tuskin ainakaan Espanjassa auringon lämmössä margarita kädessäni, ei, tänne Lappiin mie kuulun. Ja näiden hevosten luo mie kuulun, oli ne sitten rasittavia ja hermojaraastavia tai ei, niiden luokse mie kuulun. Ja täältä en lähde minnekään, vaan kuolinpäivääni asti olen näiden otusten kanssa ja teen töitä, teen aivan jumalattomasti töitä, koska ilman sitä en olisi tässä nyt. Tuijottamassa Helmiiraa syömässä kauraa.