Kaipuun Keksitty
5-vuotiasSuku
| isä Kaipuun Kelmi rautias, 165cm evm |
ii. Kaipuun Kuningas rt 166cm |
iii. Kaipuun Herttua |
| iie. Kerppana | ||
| ie. Essiina prt 154cm |
iei. Töpinä-Esa | |
| iee. Kelmitär | ||
| emä Kassandra tummanrautias, 156cm evm |
ei. Kasper tprn 158cm |
eii. Kiipeli |
| eie. Vetra | ||
| ee. Sandra rt 150cm |
eei. Saumaton | |
| eee. Tundratar |
| 1. | s. 05.11.2017 | suomenhevostamma | Mutalan Harhaluulo | e. Hipsutellen |
Sukuselvitys tulossa...
Kilpailutulokset
KRJ taso /
| Kouluratsastus p. | Kuuliaisuus ja luonne p. | Tahti ja irtonaisuus p. |
Cup-sijoitukset
| 30.11.2017, KRJ Cup, Vaativa B :: 8/130 | 31.12.2017, VSR Koulucup, Helppo B :: 1/64 |
Näyttelyt
| Ei vielä tuloksia. |
Päiväkirja ja valmennukset
18.10.2017 – päiväkirjamerkintä – kirjoittanut nekota
Viiden tunnin ajomatkan jälkeen Lapin korvesta Tohmajärvelle huomasin olevani jälleen korvessa, tosin tällä hetkellä vain kivenheiton päässä itänaapuristamme. Tallin pihassa sain seisoskella tyhjänpanttina hyvän tovin ennen kuin tilan isäntä saapui paikalle huolettomasti myöhässä pohjoiskarjalaiseen tapaan. Kättelimme ja minuakin lyhyempi pynäkkä mies saattoi minut talliin, joka näytti todella harvasti asutulta. Pulska ruunikko suomenhevostamma ensimmäisessä karsinassa ja muutaman tyhjän karsinan päässä iso rautias suomenhevonen. “Joo, pittää niä lopuutkin kaakit myyvä”, isäntä virkkoi ja haroi partaansa. “Tuoltahan se Keksi pilkistääpi.”
Rautias ori oli tullut ovenrakoon kurkkimaan ja tapitti meitä isoilla silmillänsä. En halunnut ostaa hevosta vain koska olin ihastunut sen ulkonäköön, mutta olinhan minä nyt vähäsen. “Ei tän kouluttuksesta tuu mittää. Taistelloo vua vasttaa.” Tuskin kuulin isännän sanoja kävellessämme orin karsinaa kohti, tuijotin vain rautiasta oria silmät sydäminä. Ori vaikutti yllättävän rauhalliselta lähestyessämme sitä ukon puheista huolimatta. Kaupat oli jo tehty mielessäni, kun ori tuli takkiani nuuskimaan kaikessa rauhassa. Ori on sen verran nuori että sen saa kyllä vielä koulutettua, toistelin mielessäni. Ja on pahempiakin tapauksia nähty ehdottomasti.
Matkalla toimistaan jäin vielä toljottamaan ruunikkoa tammaa. “Onko tuokin myynnissä?” kysyin ohimennen. “Toki”, vastasi ukko, “se on siun jos sie halluut sen”. Noin kahden sekunnin harkinnan jälkeen käännyin päättäväisesti kohti isäntää ja tokaisin: “Mennään ja kirjoitetaan molempien kauppakirjat.”