Atorina

etusivu kouluhevoset estehevoset toiminta

Spite and Malice

virtuaalihevonen

© Beate Langels
NimiSpite and Malice "Pai" RekisterinumeroVH15-012-0192
Rotu, sukupuolihollanninpuoliverinen, tamma Säkäkorkeus, väri172cm, ruunikko
Syntynyt07.05.2014 (8v 07.09.2015) Koulutuskoulupainoitteinen, taso: Grand Prix
Kasvattajaevm OmistajaAtorina (VRL-09525)
Tavoitteena KRJ-laatuarvostelu ja kantakirjaus

Spite and Malice saapui omistukseeni vuonna 2015, kun Atorina oli vasta alkutekijöissään. Jo alusta asti oli selvää, että tämä tamma on aikamoinen diiva ja kaikista tammoista tammamaisin. Tammalle ei helposti tulla ryttyilemään – se todellakaan ei epäröi väläyttää hampaitaan jonkun tullessa liian lähelle tai ollessa uhkaava sitä tai sen varsoja kohtaan. Spite and Malice, kutsumanimeltään Pai, ei koskaan ole jättänyt sen varsoja pulaan, vaan on huolehtinut niistä viimeiseen asti.

Tallissa tamma on rauhallinen, kunhan saa olla yksinään tai jonkun tutun hevosen kanssa. Pai ei hirveämmin suurtallin hälinästä välitä. Tuntemattomat, uudet tai epämiellyttävät kasvot saavat sen levottomasti herkästi, mutta hälinävapaassa tammatallin perukoilla se on kaikista rauhallisin ja silloin tällöin antaa uuden kasvon tulla sen karsinaan ja hoitaa sen normaaliin tapaan. Parhaan tuloksen saa kuitenkin joku tutuista kasvoista. Hoitotoimenpiteet sujuvat tamman kanssa normaalisti nopeean tapaan, kunhan muistaa olla hellä sen vatsaa ja jalkoja kohtaan niitä harjatessa. Tamman aristellessa se saattaa vähän väläyttää harmaitaan, mutta harvemmin oikeasti käyttää niitä. Satulointi ja suitsinta voivat tuottaa vaikeuksia, mutta kunhan tamma on kunnolla sidottu kiinni, ei se karkaa mihinkään ja pahin mitä se voi tehdä, on pieni pullistelu ja pään nostelu kattoon. Taluttaessa tamma kulkee nätisti rinnalla, kunnes näkee jotain, mistä ei pidä – ilmassa leijailevan muovikassin, tuntematomman hevosen tai auton. Tällöin tehdään joko täysikäännös takaisin karsinaan tai pysähdytään niille sijoilleen. Pienen hetken tarkastelun jälkeen tamma on taas valmis jatkamaan matkaa.

Ratsastaessa Pai on hyvin nopeaälyinen – se tajuaa nopeasti, mitä on tehnyt väärin, ja osaa seuraavalla kerralla tehdä asiat jo paremmin. Tämän nopean oppilaan koulutukseen Grand Prix -tasolle asti ei tosiaankaan vienyt kauaa, ja tamma oli ennätysnopeudessa kilpailemassa kansallisella tasolla. Tamma on todella herkkä kyljistään ja suustaan, joten pienimmätkin avut riittävät kertomaan, mitä tehdään seuraavaksi, ja tammalla ei ole tapana niskuroida vastaan, kun selässä on asiansa osaava ratsastaja. Kilpapaikalla tamma on rauhallinen, ehkä hieman säikky, mutta hyvin itsevarma ja ratsastajaansa luottava. Lastaus sujuu säässä kuin säässä, mutta yleensä parhaiten jonkun kaverin kanssa.

Sukutaulu

Isälinja: Careless (evm)     Emälinja: Maleficent (evm)
i. Careless
kwpn rt 173cm
evm
ii. Rockafeller
kwpn vrt 170cm
iii. Daniel
iie. Lollipop
ie. Babylon
kwpn rn 164cm
iei. Chili
iee. Lydia
e. Maleficent
kwpn prn 170cm
evm
ei. Absolute Truth
kwpn mrn 161cm
eii. Metropol
eie. True Thing
ee. Heartbeat
kwpn prt 170cm
eei. Farewell
eee. Gone Summer

Sukuselvitys tulossa...

Jälkeläiset

Pailla on 4 jälkeläistä.
s. 26.04.2015 kwpn t Infra Red At KRJ-I orista Hot Shot
s. 15.05.2015 kwpn t Spicy Melody At orista Montmartre
s. 25.06.2015 kwpn o Blue Suede At orista Blue-Blooded Desil
s. 25.09.2017 kwpn t Solitaire At orista Rosslyn

Kilpailukalenteri

Kouluratsastus:

KRJ vaikeustaso 11/10
Ominaisuuspisteet 6686.87 p.
Tahti ja irtonaisuus 3611.22 p.
Kuuliaisuus ja luonne 3075.65 p.

KRJ Cup -sijoitukset:

31.05.2015 KRJ Cup Hukkapuro Intermediate I 12/123
31.12.2017 KRJ Cup Fiktio Prix St. Georges 1/57
28.02.2018 KRJ Cup Kuuralehdon hevostila Grand Prix 2/99

Päiväkirja ja muuta

Varustelokero
Koulusatula, yleissatula, kankisuitset Väreinä ruskea ja kulta Muut varusteet sinisiä tai valkoisia
Muuta huomioitavaa
Tarhataan muiden tammojen kanssa.
27.04.2015, kirjoittanut nekota – "Shot, Pai ja Farre"

Atorinan ollessa vasta alkutekijöissään, oli mielessäni pari selvää päämäärää. Suosikkiorini, ensimmäinen menestyksekäs ja nyt jo edesmennyt Hot Shot tulisi saamaan varsan – varsan, joka jäisi minun luokseni asumaan loppuelämäkseen ja joka tulisi menestymään kouluratsastuksessa isänsä lailla. En tiennyt vielä tammaa, joka tulisi tämän varsan kantamaan tai milloin tämä tapahtuisi, mutta se tulisi tapahtumaan. Kun sitten olin shoppailemassa uusia siitostammoja Atorinaan, törmäsin Spite and Malice -nimiseen tammaan, jonka tiesin olevan täydellinen match Hot Shotin kanssa. Tamma muutti Atorinaan hyvin pian sen perustamisen jälkeen ja se siunattiin lempinimellä Pai. Kas kummaa, näiden kahden astutus sujui vaivattomammin kuin yksikään muu astutus, jota olin siihen mennessä ollut todistamassa. Ajantaju hämärtyi Atorinan alkuhetkinä, uusia hevosia tuli monia ja odotusaika oli kohta mennyt jo ohitse. Viimeiset viikot kuitenkin kulkivat hitaasti, madellen, tammavarsalla kun ei ollut minkäänlaista kiirettä maailmaan. Viikko tai pari lasketun ajan jälkeen putkahti maailmaan – taas helpoin synnytys mitä olin ikinä todistanut, vaikka kyseessä olikin Pain ensimmäinen varsa – maailman suloisin punaruunikko tamma, jonka valkoinen naama oli vielä niin paksun verikerroksen alla ettei siinä edes huomannut olevan valkoista. Hatarin jaloin tammavarsa nousi ylös ja löysi emänsä isän salamannopeasti. Kaikki oli sujunut niin helposti tämän varsan kanssa sen syntymään asti, että aavistelin jo pahaa – kohta ilmenisi jokin sairaus tai jotain vielä tapahtuisi. Siinä hetkessä en kuitenkaan voinut olla muuta kuin onnellinen katsellessani tuoretta emää ja vastasyntynyttä pikkuista sen rinnalla.


10.01.2018, kirjoittanut Isla – kouluvalmennus

Nekota pääsikin tänään lennosta loikkaamaan puoliveritammansa Spite and Malicen selkään, kun päätimme pitää jo etukäteen sovitun kouluvalmennuksen vain puoli tuntia sitten pidetyn estevalmennuksen jälkeen. Annoin naiselle ohjeeksi verrytellä Paita kevyessä ravissa eteen-alas, jotta tamman selkä vertyisi pitkäksi ja rennoksi. Nekota kertoi tammaa verrytellessä, että normaalisti niin hyvin joustavalla Pailla on viime aikoina ollut nimenomaan taipumisen suhteen ongelmia, johon hieroja oli neuvonut paljon käynnissä ja ravissa jumppaamista sileällä - siitä lähtikin päivän valmennuksen idea kytemään.

Laitoin maneesissa kaarevalle linjalle viisi maapuomia 5 metrin välein, joiden tarkoituksena oli saada hevonen heti alkuun kuulolle ja pyöristämään itsensä tasaisesti joka puolelta.

"Tehtävä vahvistaa samalla Pain takapäätä, sillä se joutuu jumppaamaan koko tehtävän ajan." Tokaisin nekotalle, joka otti ohjat napakammin tuntumalle ja pyynnöstäni ohjasi Pain kohti maapuomeja. Aluksi vaativan tason kouluratsu ihmetteli kovasti maassa olevia puomeja ja ruunikko kertoikin mielipiteensä pärskähtelemällä kummastuneena. Nekota antoi reippaat pohjeavut juuri ennen puomeja johon Pai reagoi suuntaamalla rohkeasti yli puomien.

"Hienoa! Ota ulko-ohja paremmin tuntumalle, jotta asetus ei mene liikaa banaanin muotoiseksi." Neuvoin nekotaa ja katsoin kun hän ohjasi ruunikon toista kertaa puomeja kohti kevyessä ravissa. Pai toimi todella hienosti juuri halutulla pöyreydellä ja alkujärkytyksen jälkeen se tajusi puomien idean, nostellen jalkojaan jopa hieman "överisti" puomien kohdalla. Ratsukon työskentely näytti harmoniselta ja hallitulta, menoa katsellessa mietinkin, että tuollaisella motivaatiolla toimivan kouluhevosen kelpuuttaisin itsekin.

Valmennuksen loppuun siirsin puomit maneesin lyhkäiseen päätyyn, jotta niiden ylitys sujuisi pääty-ympyrällä - lisäsin myös laukkatehtävään kyudennen ja seitsemännen puomin. Välit mittasin tällä kertaa laukka-askeliin sopivaksi, sillä seuraavaksi nekotan tulisi työstää Pain kanssa laukkaa ja sen rentoutta, sekä joustavuutta. Ruunikko puoliverinen laukkasi hyvässä temmossa, mutta yhtäkkiä sen takajalat lopettivatkin askellajin aktiivisen työskentelyn kun ravi vaihtui laukkaan. Ojensin nekotalle kouluraipan, jolla hän voisi kevyesti napauttaa pohkeen taakse saadakseen Pain takaosastaan kuulolle. Pääty-ympyrällä olevat maapuomit ylittyivät jouhevasti ratsukolta kumpaankin suuntaan ja parin toiston jälkeen en voinut kuin ihailla heidän harmonista yhteistyötään.

"Tulisin mielelläni valmentamaan Paita uudelleenkin, sulla on hieno tamma. Ehkäpä pääsisin jopa sen selkään?" Sanoin nekotalle silmää vinkaten.

"Katsotaan!" Hän tokaisi ja siirsi tammansa käyntiin, kun työskentely loppui ja aloimme sopia seuraavasta valmennuskerrasta.