Atorina

Kuulin eräältä ystävättäreltäni juoruja nuoresta, lupaavasta kouluhevosesta, joka etsi uutta kotia. Yritin ohittaa puheet ja keskittyä muihin asioihin, kuten nykyisiin hevosiini ja niiden yhä kasvavaan lukumäärään. “Minulla on tarpeeksi tekemistä jo nyt, en tarvitse uutta koulittavaa näiden hulivilien joukkoon”, toistin ystävälleni useasti. Eräänä iltana sain häneltä kuitenkin hyvin hätääntyneen puhelun. Tamma tarvitsi uuden kodin ja pian – sitä oli pahoin kaltoinkohdeltu entisessä kodissaan Romaniassa ja tamma oli jo matkalla Alankomaihin. Ystäväni lupasi huolehtia hevosen tarpeista, kunhan se saisi katon päänsä päälleen. En voinut muuta kuin suostua, hyvin vastahakoisesti tosin. En kaivannut talliini enää yhtään traumatisoitunutta, työhön kykenemätöntä hevosta – niitä oli nähty jo tarpeeksi. Auttaisin kuitenkin sen verran kun pystyisin.

Kun tamma saapui Atorinaan, olin ehkä hieman yllättynyt. Tamma oli kyllä hieman säikyn oloinen, mutta se oli hyvin rauhallinen. Ja se oli todella kaunis. Sen karva oli ehkä hieman kiilloton ja se oli liian laiha, mutta se oli kauniin punaruunikko ja sillä oli ihana herasilmä. Mulkaisin ystävääni, joka tiesi, että olin heikkona herasilmäisiin hevosiin. Tamma pääsi asustamaan tallin rauhallisimpaan kolkkaan heti eläinlääkäritarkistuksen jälkeen. Fyysisesti tamma oli kunnossa, mutta muusta ei hirveästi tiedetty.

En saanut tammaa mielestäni seuraavina päivinä. Ystäväni kävi hoitamassa tammaa päivittäin ja minäkin tein hiljalleen tuttavuutta sen kanssa. Tamma oli todella ystävällinen, kunhan käyttäytyi rauhallisesti sen kanssa ja vältteli äkillisiä liikkeitä. Muut hevoset tuntuivat hieman hermostuttavan tammaa, mutta parin tamman kanssa se tuntui tulevan toimeen ja pääsi nopeasti tarhailemaankin laumassa. Muutaman päivän kuluessa ystäväni nousi tamman selkään ja en voinut uskoa silmiäni. Tämä tamma ei ollutkaan mikään aloittelija kouluratsastuksen suhteen. Sitä ei selvästikään oltu koulutettu loppuun asti, mutta se oli luonnostaan lahjakas ja hyvin kuuliainen täysin uudelle ratsastajalle. Sinä iltana tein pientä sukututkimusta ja todettuani tamman suvun minulle täysin tuntemattomaksi, mutta ilmeisesti ihan kyvykkääksi, suostuin ottamaan tamman Atorinan vakituiseksi asukkaaksi.