Atorina

etusivu kouluhevoset estehevoset toiminta

Victarion

virtuaalihevonen
VIR MVA Ch, KTK-I, Quintessential

© Van Uytert & Gestüt Hämelschenburg
NimiVictarion "Vikke" RekisterinumeroVH17-012-0457
Rotu, sukupuolihollanninpuoliverinen, ori Säkäkorkeus, väri174cm, musta
Syntynyt21.03.2017 (8v 21.11.2017) Koulutuskoulupainoitteinen, taso: Grand Prix
Kasvattajaevm OmistajaAtorina (VRL-09525)
13.01.2018 Ratsuhevosten laatuarvostelu: Quintessential (45,000%) 15.01.2018 Myönnetty VIR MVA Ch 20.03.2018 Kantakirjaus: KTK-I (21 + 21 + 20 + 21 = 83p.) Tavoitteena KRJ-laatuarvostelu

Sukutaulu

Isälinja: Victory II (evm)     Emälinja: Serene (evm)
i. Victory II
kwpn m 175cm
evm
ii. Victorious
kwpn m 174cm
iii. Victory
iie. Sarah
ie. Madeleine
kwpn tprn 166cm
iei. Ser Marc
iee. Darcy
e. Serene
kwpn prn 169cm
evm
ei. Terence
holst trn 171cm
eii. Theon
eie. Therese
ee. Sirén
kwpn prt 164cm
eei. Sebastien
eee. Hilaire

Isä Victory II on loistanut niin näyttelyissä kuin kilparadoillakin, muttei aina. Nuorena pojankolttiaisena oria sai komentaa toden teolla, että se edes ravaisi kootusti, joten kilparadoille ei ollut asiaakaan pitkiin aikoihin. Ori myytiin Saksaan 6-vuotiaana ja se sai liikuttajakseen aloittelevan kouluratsastajan. Yhteensopivuus oli selkeää ja orin piilevät taidot alkoivat tulla esille – pian myös kansainvälisillä koulukentillä, joilla parivaljakko suorastaan loisti. Luonteeltaan ori on kuitenkin niskuroiva ja todellinen kiusanhenki, harva jaksoi sellaista katsoa ilman, että sai jotain vastineeksi koulukentillä. Kilpauransa jälkeen ori jättäytyi jalostusoriksi ja sen jälkeläisiä löytyykin ympäri Eurooppaa kymmenittäin.

Isänisä Victorious oli musta, 174cm korkea hollantilaisori Etelä-Hollannista. Orin omistaja osti orin hetken mielenjohteesta lähinnä koristeeksi – olihan musta sukkajalka aika upea ilmestys tallissa niin kuin kilpakentilläkin. Orin lahjat koulukentillä tulivat ilmi vasta myöhemmin, vaikka olihan se sukunsa puolestakin jo aika lupaava tapaus. Ori alkoi kilpailemaan 8-vuotiaana ja eteni nopeasti kansainvälisille vesille. Matkustaminen ympäri maailmaa kilpailuiden perässä tuli sille pian tutuksi, ja ori olikin loistava matkakaveri rauhallisen luonteensa ansiosta.

Isänemä Madeleine oli menehtyessään vain 10-vuotias, mutta se kyllä muistetaan edelleen. Vielä kilpaillessaan tamma oli näyttävä ilmestys punertavine karvapeitteineen. Sen tanssahtelevat liikkeet veivät aina jokaisen tuomarin huomion, vaikka suoritukset eivät niin puhtaita olisivatkaan olleet. Tamman luonne oli kuitenkin aivan toista luokkaa – jokainen asia saatiin läpi taistelun kautta, jos sittenkään. Tammamainen Madeleine muutti mieltään jokaisella hetkellä ja oli itsepäinen kuin muuli. Matkustaminen tämän hevosen kanssa ei ollut helppoa, eikä varsinkaan sen saaminen kuriin koulukentillä, mutta sen ratsastaja oppi sen taidon. Tamma jätti jälkeensä vain kaksi varsaa.

Emä Serene oli luonteeltaan varsin helppo tapaus. Paljoa siltä ei tarvinnut pyytää, kun se jo antoi kaikkensa. Ei minkäänlaista haastetta siis. Koulukentillä tamma pärjäsi kohtuudella. Ei sen suoritukset mitään maailman puhtaimpia olleet, mutta niillä pärjäsi kohtalaisesti eikä tamma lopettanut kuitenkaan kisaamista kuin vasta päästyään hyvää eläkeikään. Punaruunikko tamma oli kyllä kaunista katseltavaa tuomareiden mielestä näyttelyissäkin, joissa tamma kävi säännöllisesti esittäytymässä ja palasi usein kotiin ruusukkeiden kera.

Emänisä Terence ei ollut ihan yhtä iisi tapaus kuin Serene, mutta ei sieltä vaikeimmasta päästä kuitenkaan. Sen käsittely oli työn ja tuskan takana, mutta kun kuri oli tuotu, sen palauttamisesta ei tarvinnut huolehtia, vaan ori pysyi kuulolla ja kunnoittavana ratsastajaansa tai hoitajaansa kohtaan. Terence myytiin Belgiaan, kun se oli vasta aloittelemassa kilparatsun uraansa, josta loppujen lopuksi tuli aika lyhyt. Oikea ratsastaja löytyi sen uudesta omistajasta, mutta molempien hyvin lupaavat kilpaurat päättyivät auto-onnettomuuteen, jossa molemmat loukkaantuivat sen verran vakavasti, ettei kilpailu enää tullut kysymykseenkään.

Emänemä Sirén asui Alankomaissa koko elämänsä siitostammana. Nuorena tamma kiersi ympäri maata useissa näyttelyissä ja sen jälkeen satunnaisissa koulukilpailuissa, mutta myytiin sittemmin suurelle siittolalle jalostuskäyttöön. Siellä asuessaan tamma kyllä kilpaili, mutta harvemmin kuin moni muu siellä asunut hevonen. Se oli sukunsa puolesta melko tuntematon, mutta sen varsat menivät hyvin kaupaksi ympäri Eurooppaa. Kauniin punarautias tamma menehtyi vanhuuteen 25-vuotiaana.

Jälkeläiset

Vikellä on 4 jälkeläistä. Se on tarjolla jalostukseen.
s. 03.09.2017 kwpn t Visenya At tammasta Beauforia
s. 22.10.2017 kwpn t Ultima At tammasta Una Donna
s. 04.11.2017 bwp t Nectarion tammasta Naatje v. Claeys
s. 05.11.2017 kwpn t Violante At tammasta Tempeste

Kilpailukalenteri

Kouluratsastus:

KRJ vaikeustaso 11/10
Ominaisuuspisteet 7127.16 p.
Tahti ja irtonaisuus 4136.20 p.
Kuuliaisuus ja luonne 2990.96 p.

KRJ Cup -sijoitukset:

30.11.2017 KRJ Cup Oldfinion Dressage Grand Prix 10/138

NJ-näyttelyt:

22.10.2017 NJ Syndur BIS1, MVA-SERT pt. Zafiro
31.12.2017 NJ Haavelaakso BIS3, MVA-SERT pt. vaapu.
17.01.2018 NJ Everholt Estate BIS1, MVA-SERT pt. Lissu T.

Päiväkirja ja muuta

Varustelokero
Koulusatula, yleissatula, kankisuitset Väreinä musta ja hopea Muut varusteet tummanpunaisia tai valkoisia
Muuta huomioitavaa
Tarhataan yksin.
13.10.2017, kirjoittanut nekota – "Vikke saapuu Atorinaan"

Victarionista eli Vikestä lähti tarjousta kasvattajalleen hieman hetken mielijohteesta, mutta hetki oli niin otollinen, etten voinut muutakaan. Loistavasta suvusta tuleva nuori kouluratsu, tämä oli pakko saada! Koeratsastus jäi lyhyeksi, mutta vaikutti lupaavalta ja hevonen taitavalta. Allekirjoitin paperit samantien ja jäin odottelemaan orin saapumista Atorinan uusille tiloille. ”Oisko ens perjantai hyvä?” kasvattaja kysyi ja yhtään miettimättä suostuin. Kotona vilkaisin kalenteria – ensi perjantai olisi perjantai 13. En ollut taikauskoinen, mutta tämä ei näyttänyt hyvältä. Perjantaiaamuna traileri sitten ajoi pihaan ja ulos asteli komea oripoika, jossa oli kuitenkin jotain erilaista kuin silloin, kun sen ensi kertaa tapasin. Ori tepasteli hermostuneesti paikallaan ja yritti nostaa jo valmiiksi hyvin korkealla olevaa päätään ylemmäs. Oritallin läpi se ei suostunut kävelemään, vaan lähti peruuttamaan ja oli jo nousta pystyyn, kun päätin viedä sen vähän syrjäisempään paikkaan. Kirosin mielessäni näitä hetken mielijohteen ostoksiani ja toivoin, ettei orin luonne olisi niin kamala kuin miltä se juuri nyt vaikutti.


22.10.2017, kirjoittanut nekota – "Syndurin puoliverinäyttelyt"

Oli Viken ensimmäisten näyttelyjen aika, eikä luotto orin menestymiseen todellakaan ollut kova. Mukana oli pari näyttelyissä hieman kokeneempaa yksilöä, jotka osasivat näyttelypaikalla olla nätisti, eivätkä juuri uusista hevosista välittäneet. Viken kanssa olin varautunut kaikkiin mahdollisiin ongelmiin, ottanut parit ylimääräiset suitset ja riimunnarut mukaan just in case (oikeasti pelkäsin pahinta). Paikan päällä Vikke oli kuitenkin yllättävän rauhallinen, ehkä vähän levoton eikä kovin ystävällinen muita hevosia kohtaan, mutta kaiken kaikkiaan hyvin tyyni. Viken luokan tullessa kohdalle orin kanssa ei ollut sen enempää ongelmia kuin muidenkaan ensikertalaisten ja täytyy myöntää että olin hyvin yllättynyt, kun kaiuttimista raikasi, että Victarion on luokkansa voittaja. Tämä yllätys ei kuitenkaan ollut mitään siihen verrattuna, kun ilmoitettiin, että Victarion on näyttelyiden paras hevonen. Nyt ainakin sai toden teolla olla ylpeä tästä hevosesta!